Vieläkö kuulet ääniä, Timo Soini?
Tunnelma on jännittyneen innostunut.
Sali on liki täynnä. Entinen ulkoministeri Timo Soini keskustelee keskustakonkari, ministeri Seppo Kääriäisen kanssa Missä maailma makaa -tilaisuudessa Kiuruveden kulttuuritalolla.
Ollaan iisalmelaisen Kääriäisen kotikentällä, mutta Soini saa yleisöltä selvästi Kääriäistä enemmän huomiota.
Hän myös ottaa roolinsa ja hauskuuttaa yleisöä. Vaikkapa muistellessaan sitä, miten Tanskan aiemmin ailahteleva kiinnostus pohjoismaiseen yhteistyöhön kasvoi Grönlannin tilanteen myötä.
”Routa tekee monenlaisia ilmiöitä. Muun muassa ajaa porsaan kotiin”, hän runoilee.
Tapahtuman tarkoitus on puhua ulkopolitiikasta, mutta aiheesta aina välillä eksytään. On letkautuksia, muistellaan vanhoja.
Juontaja, kaupunginjohtaja Jukka-Pekka Rusanenkin innostuu vääntämään vitsiä Soinin vanhasta vaalilauseesta.
”Kuulen ääniä. Sehän on ihan umpihullu vaalilause, mutta minä käytin sitä silti”, Soini sanoo ja saa yleisöltä naurut.
”Kuulen edelleen”, hän jatkaa, ja yleisö taputtaa.
Myöhemmin mukaillaan toistakin soinismia:
”Jos vielä haen eduskuntaan, niin sanon Missä Soini, siellä ongelma!”
Yleisö nauraa katketakseen.
”Kattokaa tapahtuuko”, hän lisää.
”Jos vielä haen eduskuntaan, niin sanon Missä Soini, siellä ongelma!”
Myös Kääriäinen lyö vettä myllyyn.
”Huomaan, että me voisimme tuon Timon kanssa sopia samaan vaaliliittoon seuraavissa vaaleissa”, hän sanoo kuultuaan Soinin ajatuksia ruokaturvasta.
”Vastaapa Timo, kuuletko ensi keväänä ääniä”, kuuluu huuto yleisöstä, kun paneeli on jo ohi ja puhujille jaetaan muistolahjoja.
”Toivotaan”, Soini huudahtaa ja nauraa päälle.
Seuraavana päivänä aamiaispöydässä hän puhuu hillitymmin.
”Tämän asian kanssa vämplääminen on vaikeaa, koska elämä on vähän epävarma saatava”, Soini sanoo.
”En minä tämmöistä peliä käy turhan takia. Kyllä minä sitä ihan oikeasti mietin. Mutta onko enää sitä roihua?”
Soini on vihjaillut ehdokkuudesta jo jonkin aikaa. Hän on muun muassa luvannut saapua keskustan puoluekokoukseen Tampereelle kesäkuun alussa.
Päätös ehdokkuudesta ei kuitenkaan välttämättä valmistu siihen mennessä.
”Kun lukee tarkasti, niin minä olen luvannut mennä Tampereelle, mutta minä menen sinne pressikortilla!” vastikään journalistiliittoon liittynyt Soini kertoo.
Keskustan listalle lähtiessään Soini saisi syödä paljon vanhoja sanojaan. Se ei päätöstä ratkaise, hän sanoo. Nahka on sen verran paksu, että kyllä kestää sen.
”Kyllä minä tuskaisen tietoinen olen, että minä joutuisin liittymään kepuun eikä kepu minuun. Jälkimmäisestä tulisi parempi tulos, mutta tiedän kyllä, ettei se mene näin.”
Mitä keskustaan liittyminen sitten tarkoittaisi?
Soini aloitti politiikassa nuorena Veikko Vennamon oppipoikana. Vennamo erosi maalaisliitosta, ja perusti sen kanssa kilpailevan SMP:n.
Miltä Vennamon perillisenä nyt tuntuisi palata takaisiin Maalaisliiton perilliseen, keskustaan?
”En minä sitä tohdi sanoa, että se olisi kotiinpaluu”, Soini sanoo.
”Kyllä minä tuskaisen tietoinen olen, että minä joutuisin liittymään kepuun eikä kepu minuun.”
Vennamon paluuta keskustaan viriteltiin Soinin mukaan 90-luvulla Esko Ahon johdolla.
”Siinä käytiin semmoinen keskustelu Tornissa, missä oli Esko Aho, Johannes Virolainen ja Veikko Vennamo, ja ne löi siellä veljen kättä, että nyt on menneet unohdettu.”
Soinin mukaan myös hanke Vennamon ministerinarvosta liittyi tähän, mutta kaatui lopulta demarien vastustukseen.
”Johannes ja Veikko tekivät sovun, mutta se se ei ylettynyt siihen, että Veikko olisi palannut keskustaan.”
Ehkä Soini nyt palaa?
Tai sitten ei. Soini piti samalla tavalla ovea raollaan jo eurovaalien alla, mutta ei lähtenyt.
Motivaation pitää olla oikea. Ehdolle ei voi lähteä vain halusta näyttää, että vielä tämä onnistuu.
”Minulle se, että saisin 4 000 ääntä ja pääsisin viimeisenä läpi ei ole semmoinen kiihoke.”
Silti politiikka houkuttelee edelleen.
”Yhtä hyvin voisi kysyä, että minkä takia sitten pidät blogia, otat mitään kantaa, jos et sitten mitään meinaa tehdäkään”, hän sanoo.
Journalistiliittoon hän kertoo liittyneensä siltä varalta, jos ei aiokaan tehdä muuta.
”Minähän kirjoitan neljää kolumnia ja teen pari tv-ohjelmaa ja radiota ja muuta. Se on kivaa, mutta sehän ei muuta maailmaa”, Soini sanoo.
”Maailmaa muutetaan eduskunnasta ja valtuustosta. Puhe on halpaa. Minä tiedän sen, kokemusta on.”
Mitä Soini sitten haluaisi vielä maailmassa muuttaa?
”Tämähän on niin kuin ojassa koko maa henkisesti ja taloudellisesti”, hän aloittaa.
Täytyisi olla kokonaisvaltainen ohjelma, millä maa pysyy pystyssä. Tarvitaan talouskasvua ja henkisesti ihan uutta otetta. Maaseudusta ja Itä-Suomesta pitäisi pitää huolta, hän luettelee.
Nuoret pitäisi saada töihin. Perheen arvostusta pitäisi saada parannettua. Valtion ei auttaisi vetäytyä maakunnista.
”Miten me voidaan sanoa bisnekselle, että tulkaa maalle ja investoikaa maakuntiin, jos valtio vetäytyy sieltä?”
Samaan monologiin mahtuu myös selostus siitä, miksi suunnan kääntäminen on vaikeaa.
Valtion taloustilanne on kurja. Maailmantilanne on vaikea, ja sellaisena pysyy.
”Meillä puhutaan monenkeskisestä yhteistyöstä, mutta voima puhuu tällä hetkellä ja voima puhuu myös jatkossa”, entinen ulkoministeri ennustaa.
”Puhe on halpaa. Minä tiedän sen, kokemusta on.”
Seuraavan hallituksen käsiä sitoo velkajarru, johon kaikki eduskuntapuolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta ovat sitoutuneet.
Soini ehti jo tuoreeltaan julistaa, että päätös takaa vasemmistoliitolle vaalivoiton. Hänen mukaansa valtiovarainministeriön virkamiehet saivat velkajarrussa puijattua poliitikkoja.
”Ne keksivät tämän velkajarrun, ja sitten ne sanoivat, että sitä tulkitsevat, valtiovarainministeriön virkamiehet.”
Ensi vaalikauden sopeutustarve on ehkä noin kahdeksan miljardia. Se on tuplasti sen, mitä Soini oli mukana leikkaamassa Sipilän hallituksessa.
”Ei tuota pystytä tekemään. Nyt kun katsotaan pienituloisia ihmisiä, vaikeuksissa olevia ihmisiä, niin ei niillä ole enää kuin tynnyri ja henkselit. Ei sieltä voi mitään viedä enää.”
Velkajarrussa hyvää on se, kriisitietoisuus on nyt jaettu. Vaalien alla ei voida kiertää antamassa lupauksia siitä, mitä kaikkea voidaan tehdä.
Pitääkö velkajarru?
”Se pitää niin kauan kuin se pitää”, Soini sanoo.
Tulevissa vaaleissa asetelmat ovat mielenkiintoiset, lähti Soini ehdolle tai ei.
Yleensä oppositiopuolueista nousee yksi. Nyt näyttävät nousevan kaikki. Lopulta näin ei voi olla, Soini ennustaa.
”Ehdokasasettelulla on iso merkitys. Puolueet etsii nyt kilvan semmoisia uusia ehdokkaita, jotka olisivat mielenkiintoisia”, hän sanoo.
Soini nostaa esimerkiksi Tanja Karpelan, jonka ehdokkuudelle ensin naurettiin, vaali-iltana enää ei.
”Jos muutoshalu ei kanavoidu puolueisiin, se kanavoituu ehdokkaisiin”, hän sano.
Siksi pitää olla tarjolla vähän kaikenlaisia ehdokkaita.
Kuten esimerkiksi Timo Soini?
”Näin esimerkiksi, joo.”
- Osaston luetuimmat
