EU:n ja USA:n maatalouspolitiikat kulkevat eri suuntiin
Kuva: Viestilehtien arkistoYhdysvallat ja EU ovat samanaikaisesti uudistaneet maatalouspolitiikkaansa. Uudistuksissa on kuljettu eri suuntiin.
”EU:ssa suorat tuet (tilatuki) jatkuvat keskeisenä politiikan keinona. Yhdysvalloissa taas luovuttiin suorista tuista täysin ja siirryttiin lähemmäs turvaverkkoajattelua”, maatalousekonomisti Kyösti Arovuori Pellervon taloustutkimuksesta kertoo.
Yhdysvalloissa uudistus lisää satovahinkokorvausten ja -vakuutusten merkitystä maatalouden tukena. Lisäksi valtio voi maksaa viljelijöille korvausta, jos markkinahinnat heilahtelevat.
Yhdysvalloissa poliitikot ovat perustelleet suorista tuista luopumista sillä, että viljelijät saavat suoria tukia myös silloin, kun maataloudella menee hyvin.
EU:ssa periaatteena on, että suorat tuet ovat turvajärjestelmä, joka luo pohjan viljelijöiden toimeentulolle. Keskeinen tuki on tilatuki, jota maksetaan tilan hehtaareiden perusteella riippumatta viljelykasvista. Tuen ehtona EU:ssa on esimerkiksi ympäristöehtojen noudattaminen.
Vaikka Yhdysvallat poistaa suorat tuet, ei liittovaltion maatalousbudjetti pienene kuin parilla prosentilla.
”On hyvä kysymys, vääristääkö markkinahintojen laskun ja satovahinkojen korvaaminen markkinoita. Se riippuu Yhdysvalloissa tehtävistä poliittisista päätöksistä, mihin tavoitehinnat käytännössä asetetaan.”
”Jos tavoitehintana käytettäisiin kevään 2012 huippuhintoja, täytyisi korvauksia maksaa normaalihinnoilla joka vuosi, eikä se silloin olisi markkinoiden toimivuuden kannalta oikein”, Arovuori pohtii.
Samoin paljon riippuu siitä, miten satovahingot määritellään.
”Suoraan ei voida sanoa, että hintaheilahtelua vastaan maksetut korvaukset vääristäisivät markkinoita. Se riippuu vertailutason määrityksestä.”
Arovuori kertoo, että Yhdysvallat ei ole ollut huolissaan, mitä maailmankauppajärjestö WTO:ssa maatalousuudistuksesta ajatellaan. ”Yhdysvalloissa asenne on ollut, ettei WTO:n kannalla ole ainakaan tällä hetkellä väliä.”
EU sen sijaan on tehnyt viime uudistuksensa ajatellen toimimista WTO:n nykyisten reunaehtojen mukaan.
Arovuori toteaa, että EU:n tulisi ottaa oppia Yhdysvalloista markkinariskien hallinnassa.
EU on Arovuoren mukaan jumittunut liian pitkäksi aikaa siihen, että 1992 ja 2000 sovitut hinnanalennuskorvaukset ovat oikeudenmukainen peruste tukitasojen määrittämiselle eri jäsenmaissa.
Historiasta johtuen tukijakauma EU:n sisällä on edelleen vääristynyt, vaikka sitä vuoden 2013 uudistuksessa alimpien tukitasojen osalta tasattiin.
”EU:ssa parhaimmille viljelyalueille maksetaan korkeinta tukea. Eihän siinä ole järkeä.”
Myös EU:ssa pyritään ottamaan käyttöön yksityisen sektorin tarjoamat satovakuutukset ja EU on velvoittanut jäsenmaat luomaan vakuutusjärjestelmät. Toimivan ja tasapuolisen järjestelmän rakentaminen ei tule olemaan helppoa, Arovuori arvioi.
EU:n uudistuksessa suorien tukien maksamisen ehtoja tiukennettiin. Osa toimista, joista aiemmin maksettiin ympäristökorvausta, siirtyi uudistuksessa kaikille viljelijöille pakollisiksi tuen perusehdoiksi.
Yhdysvalloissa tuen saamiseen ei ole ollut vastaavia ympäristöehtoja. Säännöt ympäristönsuojeluun tulevat muun muassa kemikaalilainsäädännön kautta.
EU:n tapaan myös Yhdysvalloissa viljelijä voi tehdä erityissopimuksia esimerkiksi kosteikoille ja suojakaistoille.
”Silmiinpistävää uudistuksessa oli, että Yhdysvallat laski pinta-alarajaa, kuinka paljon viljelymaasta voi olla ympäristökorvauksessa mukana. Yhdysvallat haluaa kohdistaa ympäristökorvaukset herkimmille alueille ja pitää mahdollisimman paljon peltomaata viljelyssä. EU:ssa on ollut eri suunta.”
Yhdysvalloissa tärkeässä roolissa ovat ruokasetelit, joilla tuetaan köyhää väestönosaa. Setelijärjestelmä vie suurimman osan maatalousbudjetista.
Järjestelmän voidaan myös osittain katsoa tukevan tuottajahintoja, koska se lisää maataloustuotteiden kysyntää.
Arovuori arvioi, että maatalouspolitiikan erot eivät vaikuta siihen, syntyykö EU:n ja Yhdysvaltojen käymissä vapaakauppaneuvotteluissa tulos vai ei. ”Kaupan esteiden rooli molemmissa politiikoissa on nykyään vähäinen. Suurimmat ristiriidat ovat erilaisissa standardeissa ja sääntelyssä. Esimerkiksi gmo:ssa.”
TUURE KIVIRANTA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
