Tyytyväinen lehmä on lomittajan palkinto
Maatalouslomittaja Osmo Kuhlmanin mukaan parasta ammattissa ovat itsenäinen työ ja eläimet. Ville-Petteri Määttä Kuva: Viestilehtien arkistoKÄRKÖLÄ (MT)
Jauhettu vilja lentää pölähtäen lehmien eteen. Väkirehukärry liikkuu tasaiseen tahtiin pitkin ruokintapöytää samalla, kun eläimiltä kysellään aamun kuulumisia.
Kärryä työntää maatalouslomittaja Osmo Kuhlman.
”Tällä tilalla on tullut käytyä melkeinpä vakituiseen jo toistakymmentä vuotta”, Kuhlman kertoo ja heilauttaa taas kauhaa.
Kuhlman tuntee karjan. Monta lypsyssä olevaa lehmää lomittaja on itse kantanut vasikkana karsinaan.
Tuttuun paikkaan on Kuhlmanin mukaan helppo mennä.
”Ensimmäinen päivä menee aina uudessa paikassa katellessa, mistä mitäkin löytyy.”
Ossina tunnettu Kuhlman on tehnyt maatalouslomittajan töitä 40 vuotta.
”15.7. tuli tasaluku täyteen.”
40 vuotta on pitkä aika missä tahansa työssä, saati fyysisessä lomittajan ammatissa. Ennenaikaiseksi Kuhlmanin eläkkeelle siirtymistä ei voi sanoa.
Ikää mittariin tulee loppukesästä 67 vuotta.
”Sanotaanko näin, että näistä elukoista olen tienannut leipäni jo puoli vuosisataa”, Kuhlman kertoo.
Kuhlman oli 1960-luvun puolivälissä Mustialassa karjanhoitokoulussa, jonka jälkeen opintie vei karjantarkkailijakurssille Haapajärven opistoon.
”Puolenkymmentä vuotta olin pohjoisessa karjantarkkailijana, jonka jälkeen muutaman vuoden Mikkelin lähellä karjanhoitajana”, Ossi muistelee.
Lomittajan työt Kuhlman aloitti Juvalla vuonna 1974. Lomalaki tuli voimaan saman vuoden huhtikuussa.
17 vuotta meni Juvalla, jonka jälkeen Kuhlman siirtyi Kärkölään. ”Nyt olen Sysmän kirjoilla, kun näitä hallintoalueita on yhdistelty.”
Sysmän hallintoalue järjestää lomituspalvelut 13 kunnalle, joten työmatkat voivat olla pitkiä.
”Pisin matka minulla on ollut sata kilometriä sivu, päivässä tuli siis 400 kilometriä. Tilat vähenee, matkat pitenee”, Kuhlman tiivistää.
Työajat ovat nykyään rajatummat verrattuna Kuhlmanin alkuvaiheen lomituksiin.
”Alakuvaiheessa se oli pitkälti niin, että lomittajalla oli tilalle menosta loman loppuun asti 24 tuntia työaikaa päivässä. Virallisesti oli kahdeksan tuntia, jolta maksettiin”, Kuhlman kertoo.
”Jos lehmä poiki yöllä tai karkasi kesällä laitumelta niin hommiin lähdettiin, ei siinä kelloja katseltu.”
Kuhlmanin aloitellessa lomittajana 25 lehmän tila oli jo iso, yleensä lehmiä oli kymmenestä kahteenkymmeneen.
”Ei tänä päivänä voi puhua samoista tiloista ollenkaan kuin 70-luvulla. Silloin oli vielä käsinlypsypaikkojakin, parhaassa paikassa 15 lehmää lypsin käsin.”
Eläimiin suhtaudutaan myös eri tavalla kuin alkuaikoina. Ensimmäisessä lomitusnavetassaan Kuhlman ei tervettä lehmää nähnyt.
Poikamiesisäntä piti lehmiä lantapohjanavetassa ja ne lypsettiin kannukoneella. Tärkein hetki päivässä tuntui olevan aina kello puoli viisi, jolloin kauppa-auto tuli.
”Kone jätettiin lehmään, kun isäntä lähti toimittamaan kauppa-autolle, jossa saattoi mennä puolikin tuntia. Eihän se hyvää tehnyt lehmille.”
Kuhlmanin lomitusurasta riittäisi kerrottavaa kirjaksi asti.
”Mutta kun tuo pännätaito on mitä on – puhua osaan mutta en panna paperille.”
Yksi mieleenpainuva kokemus muistuu Kuhlmanin mieleen 1970-luvulta.
Talonväki lähti Unkariin ja tila jäi lomittajan vastuulle.
”Neljä lehmää oli poikimassa, joten tiesin jo valmiiksi että tarkkana pitää olla.”
Ensimmäinen vasikka odottikin Kuhlmania navetassa jo aamulla. Iltapäivällä navetalle mennessä toinen oli poikimassa, mutta sai poikimahalvauksen.
”Ei auttanut kun soittaa eläinlääkärille. Minun hommaksi jäi ottaa kuollut vasikka pois.”
Eläinlääkäri kävi kolmena aamuna katsomassa sairasta lehmää.
”Sitten lähtiessään sano, että elä ennää huomenna soita minulle, vaan soita sairaseläinkuljetus. Minä siihen että ’kiitos’.”
Sairasauto oli siihen aikaan Juvalla pahimmassa tapauksessa kolmen lossin takana.
”Pitkä aika oli odottaa, kun näki eläimen kärsivän. Loppuviimein katsoin että nyt se on minun lopetettava”, Kuhlman kertoo.
Sairasautokin saapui aikanaan ja ruho lastattiin kyytiin.
Vaikka lehmä oli maannut kolme päivää, lopulta vain 22 kiloa lihaa hylättiin.
”Pieni jännitys oli itsellä, mitä talonväki on mieltä, kun kuulevat, että minä jouduin tappamaan lehmänkin”, Kuhlman kertoo.
Talonväki oli kuitenkin tyytyväinen ja katsoi Ossin toimineen oikein.
”Viimeisenä iltana lähdin litran konjakkipullo kainalossa pois tilalta. Silloin tuntui kyllä hyvältä, kun sai kiitosta vaikeuksista huolimatta.”
Lomittajan työ on Kuhlmanin mukaan keventynyt 1970- ja 1980-luvuilta, mutta osaamista pitää olla enemmän.
”Täytyy hallita erinäköisiä vehkeitä. Ammattikunnassa vaaditaan tietotaitoa enempi, kun jos tehtäis pelkällä Fiskarsin etukuormaimella”, Kuhlman sanoo ja heiluttaa talikkoa.
Koneita Kuhlman ei vierasta.
”Kaikki vaihtoehdot mitä navetassa on lypsykoneeksi on kyllä tullut käytyä läpi, robottitiloillakin olen ollut jo.”
Lomittajalta onnistuu myös traktorilla ajaminen.
”Kesällä olen niittosilppurilla hakenut ruokaa lehmille pellolta, talvella hakenut aumasta tai tänäpänä traktorin munia pellolta. Yhtään lehmää ei ole vielä sen takia kuollut, etten olisi saanut rehuja navettaan.”
Parasta lomittajan ammatissa on Kuhlmanin mukaan suhteellisen itsenäinen työ.
”Ja eläimet. Vaikka ne vaativat paljon, mutta myös antavat.”
”Kun hommat on tehty ja lähtiessä kuuntelet navetan ovelta eikä sieltä kuulu kuin tasainen tuhina ja hyväntahtoinen yninä, niin se on kiitos siitä, että taas kävit.”
Kuhlman on lomittanut paljon myös sikatiloilla.
”Tykkäsin kyllä siitäkin. EU teki sen, että pienemmät sikalat lopetti. Nykyään näkee sian enää joulupöydässä.”
Alkuaikoina tiloilla kohtasi Kuhlmanin mukaan ennakkoluuloja.
”Tuli kommenttia, että ei meiän elukoita pysty muut hoitamaan. Sitten kun alkukankeudesta pääsi, niin katsottiin, että ei helkkari, kyllähän se Ossi hoitaa elukat niin kuin talonväki itse.”
Asenteet ovat muuttuneet ja Kuhlman sanoo maanviljelijöiden nykyään arvostavan lomittajien ammattikuntaa.
Kuhlman haluaa kiittää kaikkia yrittäjiä, joiden kanssa on ollut tekemisissä.
”Olen ollut erittäin tyytyväinen. Yrittäjille toivon tätä päivää parempaa tulevaisuutta.”
JUKKA LEHTINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
