Itä-Karjalan ikoneissauskon sanoma välittyy kuvina
Itä-Karjalassa esineitä keräsivät turvaan Äänislinnaan muinaismuistojen valvojat luutnantti, kansatieteilijä Niilo Valonen ja vänrikki, rakennus- ja kirkollisen esineistön tuntija Lars Pettersson.
Pettersson aloitti työnsä Äänisniemen alueelta, jossa kirkkojen ja rukoushuoneiden esineiden kokoaminen oli aiemmin jäänyt kesken. Alueella sijaitsivat Aunuksen piirin puuarkkitehtuurin ja ikonimaalauksen arvokkaimmat muistomerkit.
Erittäin arvokas Novgorodin koulukunnan 13-osainen kenttäikonostaasi 1500-luvulta siirrettiin jo tässä yhteydessä Kansallismuseoon.
Vuonna 1943 Pettersson teki myös ehdotuksen ikonimaalari Ivan Mihejevits Abramovin ateljeen esineistön tallentamisesta johonkin sopivaan valtion museoon.
Kaikissa käymissään kirkoissa ja rukoushuoneissa Pettersson teki pohjakaavamittauksen, valokuvasi, teki muistiinpanot ja lyhyet luonnehdinnat sekä selvitykset ikonien paikoista.
Kirkkoihin liittyvien tietojen lisäksi Pettersson kirjoitti lyhyet yhteenvedot alueen talonpoikaisista säätyläishuonekaluista sekä kiinteistä sisustuksista.
Työ keskeytyi vuonna 1944 ja esineet siirrettiin Äänislinnasta turvallisempiin paikkoihin.
Ilmoituksien mukaan vuonna 1944 Itä-Karjalasta oli Kansallismuseossa yksi ikoni, Turun kaupungin historiallisessa museossa 260 ikonia, Pälkäneellä Närin kartanossa 22 ikonia, Peuran museossa Rautalammilla 247 ja Kuusamossa viisi ikonia.
Välirauhan aikaiseen ikonien palautukseen liittyi luettelo, jossa ei ollut mukana Kansallismuseoon vuonna 1942 siirrettyä 1500-luvun ikonostaasia.
Turun kaupunginhistoriallisesta museosta palautettavien ikonien mitat eivät täsmänneet luettelon tietoihin ja Kuusamossa olleet ikonit olivat todennäköisesti palaneet.
Osa ikoneista jäi tuolloin edelleen Suomeen.
Jo 1940-luvulla ikoneista oli suunnitteilla näyttely Helsinkiin ja Turkuun.
Maisteri Lars Pettersson suunnitteli ikonikokoelmasta näyttelyä Turun linnaan syksyllä 1944.
Sotatilanteen muututtua kesällä 1944 sotilasviranomaiset kielsivät näyttelyn avaamisen.
Sodan jälkeen ikonit jäivät Turun linnaan, mutta niitä ei luetteloitu museon kokoelmiin.
Ikoneista toteutettiin lopulta näyttely Turun linnassa syksyllä 2005.
Näyttelyn ikonit kunnostettiin Kansallismuseossa Kaija Steiner-Kiljusen ohjauksessa.
Nyt esillä olevassa näyttelyssä on muun muassa siunausristejä, matka- ja pienoisikonostaaseja sekä Novgorodin koulukunnan ikoni Kuninkaanportti 1600-luvulta.
Esillä on myös Novgorodin koulukunnan ikoni Ehtoollisen asettaminen 1600-luvulta, kaksiosainen ikoni Jumalanäiti Ennusmerkki (Znamenie) ja Jumalanäidin Kuolonuneennukahtaminen 1700-luvulta, kaksiosainen ikoni ikonostaasista Anofrios Suuri ja Petros Athoslainen ja Solovetskin luostarin perustajat Zosima ja Savvati 1700-luvulta sekä vanhauskoisten ikoni Viimeinen Tuomio 1700-luvulta.
Suomen tulli on takavarikoinut itärajalla maahantuotuja ikoneita. Osa niistä on lahjoitettu Lappeenrannan ortodoksiselle seurakunnalle.
Takavarikoidut ikonit on konservoitu ja otettu käyttöön seurakunnassa.
Nyt osa seurakunnan tulli-kokoelmasta esitellään Etelä-Karjalan museossa Viimeinen tuomio -näyttelyn rinnalla.
MAIKKI KULMALA
Viimeinen tuomio - ikoneita
Itä-Karjalasta ja Lappeenrannan
ortodoksisen seurakunnan
ikoneita - tullin lahjoittamat
takavarikoidut ikonit -näyttelyt Etelä-Karjalan museo, Linnoitus, Lappeenranta 22.9. asti.
Suomen
tulli on
takavarikoinut
itärajalla maahantuotuja ikoneita. Osa niistä on
lahjoitettu
Lappeenrannan
ortodoksiselle
seurakunnalle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
