KANSAN SUUSTA Myrskyn merkki
Huh hellettä, sanoi jänis pakkasella. Hellekesän kääntyessä lopuilleen katsellaan taivaalle ja etsitään myrskyn merkkejä.
Kun metsästelevät ja keräilevät esi-isämme asettuivat aloilleen ja alkoivat viljellä maata, he tulivat entistä riippuvaisemmaksi auringonpaisteesta ja sateesta. Sade viljan kasvattaa, pouta terän tekee, kuten sanonta Tammelasta tiivistää.
Osatakseen rytmittää työt oikein maanviljelijän oli kyettävä ennustamaan tulevia säitä. Taivaan merkkejä luettiin, jumalia lepyteltiin.
Myrskyn merkkejä luetaan ihmistenkin kasvoilta. Myrskyn edellä saattaa olla tyyntä, mutta sitten jyrähtää tai peräti räjähtää. Kenties silmistä sinkoilee salamoita ja suusta ärräpäitä. Suomen kielen vahvikesanoista vahvin saattaa olla muinaisen ukkosenjumalan kutsumanimi.
Mutta sateen jälkeen on pouta ja rajuilma on puhdistanut ilman. Taas porskutetaan yhdessä eteenpäin, kunnes seuraava ukkonen nousee.
Huono uutinen saattaa tulla äkkiarvaamatta, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Erityisen liukasliikkeinen ihminen puolestaan lähtee kuin rasvattu salama.
Jos kelju ihminen onkin äkkiä mukavana, saatetaan epäluuloisesti kysellä, että mistä nyt tuulee. Nykyisin ihmiset myös laittavat tuulemaan.
Todellisuudessa tuuli menee missä menee, sillä eihän tuuli taskussa ole, kuten Suursaarella sanottiin.
TOPI LINJAMA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
