Oletkos?

sana sunnuntaiksi

Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: ”Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.” Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.” Joh. 4: 39–42

Oletkos kristitty? Vastaus: Olen.” Näin alkaa menneiden vuosisatojen tärkeä oppikirja Svebiliuksen katekismus (1689), tai oikeastaan kirjan suomentajan Daniel Jusleniuksen siihen laatima esipuhe (1745). Lukutaidottomalle Suomen kansalle piti kristinoppia opettaa yksinkertaisten kysymysten ja vastausten menetelmällä.

Jusleniuksen johdatus jatkuu: ”Minkätähden sinua kristityksi kutsutaan? Vastaus: Sentähden, että minä olen kastettu nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen ja olen kasteessa päälleni pukenut Kristuksen, jonka minä uskon ja tunnustan Vapahtajakseni ja autuaaksi tekijäkseni. Mistä sinä tämän opit ja tiedät? Vastaus: Katekismuksesta.”

Me tieto- ja kommunikaatioajan itc-suomalaiset taidamme tässä asiassa olla olla esi-isiämme jäljessä. Nykyään tuskin kukaan tohtii sanoa mistään asiasta mitään kovin varmaa. Tieto on lisännyt tuskaa, monimutkaisuutta ja epävarmuutta. Tietysti usein on parempi olla lausumatta kovin varmoina mitään puolitotuuksia, mutta on myös asioita, joihin alituinen arpominen ei oikein sovi.

Elämän rikkinäisyys on ihmiselämän vakiovaruste, siksi on tärkeää, että olisi jotain ”pyhän yksinkertaista”, jonka varaan voisimme rakentaa. Ilman eheyttä ja jatkuvuutta emme jaksa kauan. Ajan ja elämän virtaukset ajavat hetken lapsia kuin tuuli akanoita. Epävarmuuden leimaamasta elämästä onni ei tahdo löytää minkäänlaista pesäpaikkaa.

Viime sunnuntain evankeliumissa Jeesus keskusteli samarialaisella Sykarin kaivolla ihmissuhteissaan kompastelleen naisen kanssa. Nasaretin Messias antoi naiselle ennakkoluulottomasti täydet mahdollisuudet ehyeen elämän ja oikeaan onneen. Ensi sunnuntain teksti on edellisen jatkoepisodi – kylään saapumisen jälkeen tapahtunutta.

Syyllisyyden raskas taakka oli jäänyt kaivolle ja nainen kertoi avoimesti myös kaikkien tiedossa olleista ongelmistaan. Vaikenemisen tabu murtui. Usko on enemmän kuin mielipide, se on koko elämää kantava voima. Mitä monimutkaisemmaksi peli menee, sitä tärkeämpää on pitää se yksinkertaisena.

Nykyajan monimuotoisessa ja moniarvoisessa maailmassa olisi useinkin kovasti tarvetta yksinkertaiselle kristilliselle uskolle, joka rauhoittaisi elämänmuotomme kammiovärinää ja turhaa hötkyilyä. Missä olisi se nykyajan svebilius, joka rokottaisi informaatioähkyä ja sosiaalisen median mylläystä vastaan?

Kiekko päätyyn ja perään maalintekoon – toimii monta kertaa kaukalossa. Elämässä saman voisi tehdä yksinkertainen luottamus siihen, että kasteemme on yhä voimassa. Jumalalla ei ole mitään hampaankolossa meitä vastaan, Isällä ei ole toivottomia tapauksia! Vailla pakkoa ja vaatimusta saisimme vapain sydämin uskoa ja rakastaa elämää ehyemmäksi.

Avaa artikkelin PDF