Lupa leikkiä, koskea ja ottaa kantaa
Ulla Karttusen Donna Criminale -installaatiota katsoo väistämättä taiteilijan omakuvallisena, kun muistaa Karttusen lapsipornoa käsitelleestä teoksesta syntyneen kohun. Virallista rangaistusta käräjäoikeuteen viedystä syytteestä ei tullut, mutta leima jäi. Liisa Yli-Ketola Kuva: Viestilehtien arkistoJOENSUU (MT)
Joensuun taidemuseossa tämän kevään katsaus Itä-Suomen nykytaiteeseen on raikas tuulahdus: taiteilijat eivät ole ainakaan lamassa.
Kyseessä on aluetaiteen näyttelyksi nimetty Ah!Jo!
Nimi ottaa kantaa siihen, että taiteella on kotimaa, kotimaakunta tai ainakin jonkinlainen synnyinkolkka.
Maakuntajaot ovat yksi tapa ryhmitellä taiteilijoita, mutta silti teokset eivät sisällöllisesti rajoitu alueeseen. Itäsuomalaisuudessaan kokonaisuuden työt ovat universaaleja.
Niiden joukossa näkee erityisen paljon puuta, luontoa ja maanläheisyyttä, kun näyttelyä tarkastelee itäsuomalaisin silmin.
Kuraattoreina ovat ansiokkaasti toimineet tanssija, koreografi ja performanssitaiteilija Reijo Kela sekä valokuvaan erikoistunut kuvataiteilija Ulla Jokisalo.
Avoimen haun kautta näyttelyyn tarjottiin jopa 269 teosta, mikä myös kertoo taiteen voivan idässä hyvin. Mukaan pääsi 95 taiteilijasta tai taiteilijaryhmästä 36.
Kokonaisuus on yhtä aikaa ehjä ja harmoninen sekä runsas ja yllätyksellinen.
Aulassa tartun tanssijana ja performanssitaiteilijana paremmin tunnetuksi tulleen Jaap Kleveringin installaatioon ”Puhelu sulle”. Siinä katsoja saa nostaa luurin ja kuunnella hirrenpätkällä istuen iloisen rakkausviestin.
Eipä voisi näyttelykierros mukavammin alkaa.
Osallistavaa taidetta edustavat myös Hanna Järvenpään tekstiilipainokuvat, jotka ovat pinossa kahdessa näyttelytilassa ja joista pinon päällimmäisen saa ostaa viidellä eurolla, alennuskupongilla jopa kahdella eurolla.
Tänä aikana ei voi olla miettimättä, onko kyse halpuuttamisesta vai reiluuttamisesta. Protestista vai pelkästä herättelystä. Joka tapauksessa kannanoton myötä vahvistuu tunne siitä, että taiteilija on palkkansa ansainnut.
Puu näyttäytyy monessa muodossa, joko maalausten kohteena tai teosten materiaalina.
Esimerkiksi juvalaisen Kari Kärkkäisen vaahterasta työstämä Torso on hauskasti oivallettu.
Samassa tilassa Hanna Vahvaselän puulevyille kaivertamien ja maalaamien suurten teosten jälkeen Ulla Remeksen heinäseiväsmuunnelmat tuntuvat lämpöisiltä ja mukaansatempaavilta. Vähän maalaisromantiikkaa ja nostalgiaa, hiipii mieleen.
Näyttely rytmittyy hyvin. On isoa ja mahtipontista sekä niiden rinnalla pientä, intiimiä.
Vaikka työkaksikko Jokke Saharinen ja Jukka Suhonen ovat hätkähdyttävällä värien käytöllä ja tavarasommitelmilla täyttäneet kokonaisen huoneen kirkuvaksi ”Hypnobatiaksi”, minut pysäyttää pisimmäksi aikaa Ulla Karttusen Donna Criminale.
Taiteilija kirjoitti samannimisen kirjan aiemman Neitsythuorakirkko-nimisen teoksensa oikeusprosessissa.
Karttunen on joutunut pohtimaan sananvapauden rajoja ja sitä, miten media on häntä käsitellyt. Vessapaperirullista loihditun näennäisesti kauniin iltapukuluomuksen ristiriita on kaulaan ripustetussa hirttoköydessä.
Donna Criminale puhuttelee rikolliseksi leimattujen ja rikoksen tekijöiden kohtaloa. Miten toimii media, miten ihmismieli?
Kuka muistaa, että oikeus elämään kuuluu jokaiselle?
Taidekeskus Ahjon kannatusyhdistyksen järjestämä aluetaiteen näyttely nimeltä Ah!Jo! on esillä Joensuun taidemuseossa 17.5. saakka.
Liisa Yli-Ketola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
