Lukijalta: Raideinvestoinneissa pitää pyrkiä alueelliseen yhdenvertaisuuteen

Kaksi veturia Kannonkosken asemalla. Kuvituskuva. Kuva: Mikko Soini

VR esitteli uutta Etelä-Suomen liikenteessä käyttöön otettavaa SM7-kalustoaan medialle kesäkuun alussa. Uusissa junissa satsataan matkustusmukavuuteen: jaloille ja polkupyörille on tilaa, on matalalattiat, induktiosilmukat, virtapistokkeet ja toimiva langaton verkko.

Uusi kalusto tulee käyttöön Helsingin seudun liikenteen (HSL) alueella sekä lisäksi Traficomin ostojunaliikenteen muodossa Lahden ja Tampereen seuduille. Vuoroja on usein tunnin välein, mikä yhdistää työpaikat, työntekijät ja palvelut laajemmaksi kokonaisuuksiksi ja toimivammaksi yhteiskunnaksi. Hienoa!

Järvi-Suomessa arkijunaliikenne on vähäistä. Vain muutamilla rataosilla on junia kolmen tunnin välein, muutamalla vain pari päivässä. Useilla rataosilla junia ei kulje lainkaan.

Työmatka aamukahdeksaksi esimerkiksi Joensuusta, Savonlinnasta tai Jyväskylästä Kuopioon ei ole mahdollista, auto on ainoa vaihtoehto. Raideliikenne ei palvele arkea, opiskelua tai palveluiden saatavuutta. Se on lähinnä vaihtoehto satunnaiselle pitkän matkan matkustamiselle Helsingin ja Itä-Suomen välillä.

Osalla rataosuuksista liikennöidään vanhalla kiskobussikalustolla.

104 kilometrin junamatka Lahdesta Helsinkiin kestää 52 minuuttia. Autolla se vie tunnin ja 26 minuuttia. 179 kilometrin matkan Tampereelta Helsinkiin juna kulkee tunnissa ja 38 minuutissa. Aikataulu on niin tiheä, että se mahdollistaa työmatkaliikennöinnin.

Itä-Suomessa tilanne on eri: 137 kilometrin matka Kuopion ja Joensuun välillä kestää autolla tunnin ja 47 minuuttia, junalla yli neljä tuntia. Savonlinnan ja Kuopion väli, 159 kilometriä, on autolla alle kaksi tuntia, junayhteys nopeimmillaan viisi tuntia ja 53 minuuttia.

Sen sijaan, että kuulisimme uusista junista Itä-Suomeen, seuraamme epävarmuudella, aikooko Traficom korvata alueen kiskobussit linja-autoin, lakkauttaa liikennöinnin kokonaan vai järjestää almuina muutaman junavuoron.

Miten houkuttelemme alueelle investointeja ja eri-ikäisiä, jos liikenneyhteyksien tulevaisuus on hähmäinen?

Erityistalousaluekeskustelussa kuullaan usein, ettei Itä-Suomelle voida luoda alueellisia erityisratkaisuja yhdenvertaisuuden nimissä. Liikennepalveluiden eriytyminen näyttää herättävän vähemmän huolta. Jos alueita kohdellaan aidon tasapuolisesti, myös itään rakennetaan raideliikenteen avulla laajempia työssäkäyntialueita, parempaa työvoiman liikkuvuutta ja palvelusaavutettavuutta.

Aluejunaliikenne kehittyy muualla Euroopassa. Väinö Jalkasen Aalto-yliopistoon tekemän kandidaatintyön mukaan Saksassa, Italiassa ja Ruotsissa työssäkäyntialueita on integroitu toisiinsa junayhteyksiä kehittämällä, ja pienten kuntien väestökehitys on kääntynyt muuttovoittoiseksi.

Valtio on MAL-sopimusten kautta sitoutunut rahoittamaan Helsingin seudun raidehankkeita 304 miljoonalla eurolla vuosina 2024–2035.

Savo-Karjalassa, Kainuussa ja Keski-Suomessa asuu yhteensä noin miljoona ihmistä.

Kun valtio investoi vastaavasti noin 250 miljoonaa euroa Järvi-Suomen raideliikenteeseen seuraavan vuosikymmenen aikana, voidaan olemassa olevia ratoja hyödyntäen rakentaa Keuruulta Ilomantsiin ja Lappeenrannasta Suomussalmelle ulottuva aluejunaverkko. Sen myötä työmarkkinat, palvelut ja asiakaskunnat laajenevat merkittävästi. Riittävän tiheä aluejunaliikenne aamusta yöhön ohjaa kaavoitustakin raideliikenteen varaan.

Suomi ei ole raideliikenteeltään yhdenvertainen. Tilanne on korjattava. Pelkkä nykytilan säilyttäminen ei riitä. Koko rataverkko on otettava käyttöön, ja palvelutiheyttä on lisättävä aamusta iltaan Helsingin ja Tampereen välisen liikenteen kaltaiseksi.

Henkilöliikenne tulee palauttaa nykyisin ilman junia oleville rataosuuksille, kuten Joensuun ja Kuopion sekä Savonlinnan ja Pieksämäen välille.

Esitämme, että Itä-Suomen ohjelman rinnalle laaditaan 250 miljoonan euron Järvi-Suomen raideohjelma, joka vastaa rahoitukseltaan Helsingin seudun MAL-rahoituksen suuruusluokkaa. Sen tavoitteena on luoda Itä- ja Keski-Suomeen kattava, tiheästi liikennöity junaverkosto.

Positiivista erityiskohtelua ei tarvita. Järvi-Suomi pitää siirtää samaan nykyaikaan, jossa Helsingin ja Tampereen seutu jo on. Hallituspuolueiden väripaletilla ei ole merkitystä, pitkäjänteisellä ison kuvan ymmärtämisellä on. Esityksemme palvelee koko Suomen elinvoimaa ja kasvua.

Tiia-Mari Mäkinen

Joensuu

Virpi Rautsiala

Kuopio