Neljäsosa metsistä on ollutkoskematta yli 30 vuotta
Valtakunnan metsien inventoinnit (VMI) osoittavat, että Suomen puuntuotannon metsistä on ollut 26 prosenttia koskematta vähintään 30 vuotta.
Puuntuotannon metsiksi luetaan talousmetsät, jotka kasvavat yli kuutiometrin vuodessa hehtaaria kohti.
Viralliset suojelualueet eivät kuulu tilastoon, mutta löysemmin, kuten esimerkiksi kaavoilla, käytöltään rajoitettuja alueita voi olla mukana metsäalassa, jota ei ole käsitelty 30 vuoteen.
Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) erikoistutkija Kari T. Korhonen johtaa valtakunnan metsien inventointeja (VMI). Sitä, miksi metsiä on jäänyt yli 30 vuotta käsittelemättä, ei ole juuri tutkittu.
Korhosen mukaan yhdeksännessä VMI:ssä näytti, ettei Etelä-Suomen hakkuukypsiä metsiä ole hakattu kiireellisyysjärjestyksessä.
Juuri hakkuukypsyyden saavuttaneita kuusikoita oli hakattu tehokkaasti, mutta yli satavuotiaisiin kuusikoihin jäi hakkuusäästöjä.
Pitkään vaille käsittelyä jääneisiin metsiin sisältyy karuja kankaita, kallio-, ranta-, ja saarimetsiä, mutta myös metsänhoidon rästejä.
Korhonen arvelee, että pitkään käytön ulkopuolelle jääneet metsät ovat syy luonnonpoistuman kasvuun. Luonnonpoistuma tarkoittaa esimerkiksi lumen, myrskyjen ja lahon tuhoamaa puuta.
Suomen metsien luonnonpoistuma oli 1990-luvulla noin 2,8 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, mutta on kasvanut 4,7 miljoonaan kuutiometriin 2000-luvulla.
Korhonen arvioi osasyyksi luonnon poistuman kasvuun sen, että hoidotta jääneistä tiheiköistä kuolee puuta kasvutilan puutteeseen.
Päättäjien metsäakatemian johtajan Harri Hännisen mukaan kehno tilusrakenne on yksi syy, miksi metsä jää yli 30 vuodeksi vaille käyttöä. Maanmittauslaitoksen mukaan Suomessa on noin 4 miljoonaa hehtaaria tilusrakenteeltaan hankalia metsiä.
Hänninen muistaa itse kävelleensä 12 kilometriä pitkää tilaa, joka oli leveimmillään 50 metriä, kapeimmillaan 30 metriä. Kapean tilan metsänhoito, hakkuut ja eritoten puunkuljetus on vaikeaa.
”Kun yksi metsänomistaja kaataa ison puun, se tuhoaa kahdelta omistajalta taimet”, Hänninen kärjistää.
Pulma on pahin Pohjanmaan maakunnissa, mutta sitä esiintyy myös Pirkanmaalla ja Etelä-Lapissa.
Hännisen mukaan nauhamaisten tilojen pulma korjaantuu joko uusjaolla tai yhteismetsän perustamisella. Yhteismetsä voisi olla ratkaisu myös monille metsistään etääntyneille metsänomistajille.
Hännisen mukaan Suomessa on metsänomistajia, jotka eivät tunne metsänsä sijaintikuntaa ja jopa sellaisia metsänomistajia, jotka eivät tiedä omistavansa metsää.
Ikääntyminen on iso pulma. Laajan metsänomistajatutkimuksen kyselylomakkeita palautui tutkijoille takaisin terveisillä, joiden mukaan omistaja on holhouksessa. Joitakin kyselylomakkeita tuli jopa oikeusministeriön kautta.
”Jotain tulisi tehdä kiireellisesti”, Hänninen sanoo.
Hänninen toivoo vauhtia metsätilojen sukupolvenvaihdoksiin.
”Metsänomistajien keski-ikä on noussut kymmenessä vuodessa 57:stä 60 vuoteen. Uudetkin metsänomistajat ovat aina vain vanhempia”, Hänninen sanoo.
Maamme metsänomistajista on pian 15 prosenttia yli 75-vuotiaita. Metsä jää käyttöä vaille usein myös siksi, ettei palkkaa tai eläkettä saava omistaja tarvitse rahaa metsästä. Virkistys- ja suojeluarvot nousevat heillä usein pintaan. ”Ei haluta tärvellä lapsuusmaiseman arvoja”, Hänninen sanoo.
Yli 30 vuotta käytön ulkopuolella olevien metsien määrää selittää myös metsänomistajien oma halu suojeluun. Kuinka paljon se vaikuttaa, on kuitenkin arvoitus.
”Monilla metsänomistajilla on maillaan hänelle itselleen tärkeitä paikkoja, jotka hän jättää hakkuilta sivuun. Niistä ei vain ole kerrottu ja 1990-luvun Natura aiheutti sen, ettei kerrotakaan”, Hänninen sanoo.
JUHA AALTOILA
HARRI HÄNNINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
