EU:n huippuvirkojen nimitysruletti käynnistyy – prosessista odotettavissa pitkä ja mutkikas

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk aloittaa johtopaikkanimitysten sopimisen tiistaina Brysselissä. Kuva: Janne Impiö

Heti eurovaalien jälkeen pyörähti käyntiin EU-instituutioiden johtopestien nimitysruletti. Sen seurauksena valitaan EU-komission ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajuus, korkean edustajan tehtävä sekä Euroopan keskuspankin EKP:n pääjohtajan paikka.

Valinnoissa otetaan huomioon muun muassa EU-vaalien tulos ja maantieteellinen tasapaino.

Komission puheenjohtaja valitaan niin, että EU-jäsenmaat esittävät henkilöä, jonka nimityksen parlamentti hyväksyy äänten enemmistöllä.

Vaikka keskusta-oikestolainen EPP menetti EU-vaaleissa paikkojaan, ryhmästä EU-komission johtoon pyrkivän kärkiehdokkaan Manfred Weberin mielestä EU-parlamentin tulisi kunnioittaa kärkiehdokasmenettelyä. Siinä suurimman EU-puolueen ehdokkaasta tulee komission puheenjohtaja.

”Olen valmis puolustamaan pysyvyyttä. Ei ole vakaata enemmistöä ilman EPP:tä”, Weber kommentoi.

Koska Weberin EU-puolue EPP koki kirkkaan tappion, myös sosiaalidemokraattien kärkiehdokkaasta Frans Timmermansista on maalailtu tulevaa EU-komission johtajaa. Aldesta komission johtajuutta hakee Margareta Vestager.

Kärkiehdokasmenettely ei ole kuitenkaan kiveen hakattu, ja komission puheenjohtajaksi voidaan nimetä henkilö myös kärkiehdokkaiden ulkopuolelta.

Muun muassa Ranskan presidentti Emmanuel Macron on kyseenalaistanut kärkiehdokasjärjestelmän. Suuret jäsenmaat pystyvätkin vaikuttamaan nimitysvyyhtiin.

Jos Saksa saa Weberin komission puheenjohtajaksi, Ranskalle voi olla odotettavissa jokin muu huippuvirka. Jos taas ranskalainen brexit-neuvottelija Michel Barnier nostettaisiin komission johtoon, esimerkiksi EKP:n pesti voisi päätyä Saksan keskuspankin johtajalle Jens Weidmannille.

Euroopan parlamentissa enemmistö kuitenkin kannattaa kärkiehdokkuutta. Euroopan parlamentissa kärkiehdokasmenettelyä tukevat Euroopan kansanpuolue EPP, sosiaalidemokraatit S&D, vihreät ja vasemmisto Gue/Ngl.

Niiden mielestä jäsenmaiden ei pitäisi ehdottaa johtoon henkilöä, joka ei ole kärkiehdokas.

Keskusta-oikeistolainen EPP jatkaa suurimpana ja sosiaalidemokraattinen S&D toiseksi suurimpana poliittisena ryhmänä Euroopan parlamentissa seuraavien viiden vuoden ajan. Molempien ryhmien paikkamäärät kuitenkin laskivat.

”Olen iloinen, että olemme edelleen suurin poliittinen ryhmä. Toki paikkojen menetys on harmillista”, Weber kommentoi vaalitulosta.

Koska EPP ja S&D eivät saaneet yhdessä puolia kaikista parlamentin paikoista, yhteistyötä pitää lähteä hakemaan muista ryhmistä. EU-parlamentissa koalitiot ovat tärkeitä, sillä päätökset tehdään annettujen äänten enemmistöllä.

Weberin mukaan EPP jatkaa yhteistyötä muiden EU-mielisten ryhmien kanssa. Hän ei pidä äärioikeiston nousua uhkana EU-parlamentin toiminnalle.

”EU-myönteisten ryhmien täytyy toimia yhdessä entistä vahvemmin. Vihreät ovat potentiaalisia kumppaneita yhteistyöhön”, Weber pohti tulevaa parlamenttikautta.

Liberaaliryhmä Alde sai 40 lisäpaikkaa parlamenttiin. Alden kelkkaan lähtevät Ranskan presidentti Macronin EU-myönteiset Renessanssi-listan mepit, jotka hävisivät niukasti Marine Le Penin äärioikeistopuolueelle Ranskassa.

Alde tiedotti heti, että EU-myönteistä enemmistöä ei voida muodostaa ilman uutta keskiryhmää, jonka Alde, Ranskan Renessanssi ja muut uudistushenkiset puolueet muodostavat.

”Teemme yhteistyötä kaikkien niiden kanssa, jotka haluavat tehdä muutosta parlamenttiin”, Alden kärkiehdokas Vestager painotti.

Alden lisäksi toinen vaalivoittaja on vihreät, jonka kasvava kannatus toi ryhmälle 17 paikkaa lisää parlamenttiin.

”Ihmiset haluavat EU:n toimivan ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Vihreä aalto on mennyt Euroopan yli”, vihreiden kärkiehdokas Ska Keller iloitsi.

EU-kriittiset puolueet jäivät liberaalien ja vihreiden nousun jalkoihin.

Vaikka oikeistoryhmistä tuli suurin puolue neljässä jäsenmaassa, kasvu pysyi maltillisempana kuin odotettiin.

Jyrkän maahanmuuttovastaisen ENF sai 21 lisäpaikkaa, kun italialaisen Matteo Salvinin liittoumaan kuuluvat oikeistoryhmät päätyivät suurimmaksi puolueeksi Italiassa ja Ranskassa.

ENF:n lisäksi EU-kriittinen EFDD lisäsi paikkojaan Britanniassa, jossa EU-eroa kannattava brexit-puolue nousi voittoon.

Kaiken kaikkiaan kansallismieliset, EU-kriittiset ja maahanmuuttovastaiset saivat 17 lisäpaikkaa parlamenttiin. Koska oikeiston mepit näyttävät jakautuvan useaan eri poliittiseen ryhmään, niiden ääni parlamentissa ei kuitenkaan välttämättä vahvistu.