Keskittämistäkovalla kiireellä
Viime tiistaina julkaistiin kaksi selvitystä siitä, miten alueellinen ympäristöhallinto tulisi jatkossa järjestää. Toisen selvityksen teki työ- ja elinkeinoministeriön toimeksiannosta entinen maaherra Rauno Saari. Toisen selvityksen oli tilannut ympäristöministeriö entiseltä hallintojohtajaltaan Riitta Rainiolta.
Saari luovutti selvityksensä elinkeinoministeri Jan Vapaavuorelle (kok.) ja työministeri Lauri Ihalaiselle (sd.). Rainion selvityksen otti vastaan ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.).
Ei ollut yllätys, että selvitysten pyytäjät saivat sitä mitä tilasivatkin. Selvitykset päätyivät lähes päinvastaisiin lopputuloksiin. Niille oli kuitenkin yhteistä se, että molemmissa oltiin huolissaan alueellisen ympäristöhallinnon resurssien riittämättömyydestä.
Saari esitti ympäristöasioiden keskittämistä työ- ja elinkeinoministeriön alaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin eli elykeskuksiin. Kaksi vuotta voimassa olleen työnjaon mukaan ympäristöluvat myöntää aluehallintoviranomainen (avi) ja ympäristövalvonta kuuluu elykeskuksille.
Rainiolle ympäristöhallinnon keskittäminen elykeskuksiin ei käy, koska niissä voi syntyä eturistiriitoja. Jos nykyisellä mallilla jatketaan, niin Rainion mielestä elykeskusten ohjaus pitäisi ottaa pois työ- ja elinkeinoministeriöstä ja siirtää esimerkiksi valtiovarainministeriölle.
Rainio esitteli kolme mallia, joille kaikille oli yhteistä ympäristöministeriön roolin vahvistaminen. Ympäristöministeriön alaisuuteen voitaisiin perustaa ympäristöhallinnon ohjausyksikkö. Yksi mahdollisuus olisi valtakunnallisen viraston perustaminen, jolle siirrettäisiin aluehallinnossa nyt hoidettavat ympäristötehtävät.
Ympäristöhallinnon uudistamishankkeessa näyttääkin olevan hallinnon tehostamisen sijaan kysymys valtapolitiikasta. Tärkeintä on kuka päättää eikä se, kuinka ja mitä päätetään.
1990-luvulta lähtien hallitukset ovat myllertäneet aluehallintoa reippaalla otteella. Suomen EU-jäsenyyden seurauksena alueelliset organisaatiot kerättiin maakuntien liitoiksi. Samaan aikaan valtion alueellisia tehtäviä siirrettiin työvoima- ja elinkeinokeskuksiin. Seuraava askel oli läänien määrän vähentäminen ja viidentoista elykeskuksen perustaminen.
Muutosten vauhti näyttää vain lisääntyvän. Nykyinen, pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus on ollut erityisen kiinnostunut hallinnon muokkaamisesta. Hallituksen kärkihanke on kuntauudistus, jonka tarkoituksena on vähentää kuntien lukumäärää radikaalisti.
Hallitus on ehtynyt jo uudistaa puolustusvoimat, lopettaa sairaanhoitopiirit ja laittaa liikkeelle sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistushankkeen. Muutoksia on ajettu myös poliisiorganisaatioon. Nyt on sitten vuorossa ympäristöhallinto.
Kataisen hallituksen uudistushankkeille on yhteistä kiire ja keskittäminen entistä suurempiin yksiköihin. Hallinnon keskittämisinnosta voisi päätellä, että Suomen suurin ongelma on se, etteivät maakunnissa olevat ihmiset osaa eivätkä tiedä, mikä heille on parasta. Vain ministeriöissä ja keskusvirastoissa on riittävä asiantuntemus?
Jatkuvat hallinnon uudistukset vievät kaikkien aikaa ja voimavaroja kohtuuttomasti tilanteessa, jossa päättäjillä olisi tärkeämpääkin tekemistä. Valtion ja kuntien taloudet luisuvat alamäkeen, mutta päättäjien aika kuluu lausuntojen antamiseen milloin mistäkin uudistuksesta.
Valtion toimintojen keskittäminen ja kuntakoon kasvattaminen johtavat siihen, että julkisen hallinnon yhteys tavallisen kansaan heikkenee entisestään. Hallinnon pitäisi olla kansalaisia varten eikä päinvastoin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
