Nimisuoja toisi ruisleivällemainetta ja markkinarahaa
Leipä on ruisleipä, jos viljasta vähintään 50 prosenttia on ruista. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoJYVÄSKYLÄ (MT)
Suomalainen ruisleipä voisi sopia nimisuojattujen tuotteiden joukkoon, Jyväskylään viime viikolla kokoontunut asiantuntijajoukko arvioi. Nimisuojan hakeminen vaatisi laajan yksimielisyyden, jota ei tähän mennessä ole ollut.
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin erikoissuunnittelija Marja Särkkä-Tirkkonen selosti, mitä hyötyä ja haittaa EU:n kolmeportaisesta nimisuojajärjestelmästä on. EU-alueella nimisuojattuja tuotteita myytiin liki 16 miljardin euron edestä vuonna 2010. Jos mukaan lasketaan viinit ja väkevät viinit, myynnin arvo oli lähes 54 miljardia.
”Nimisuojattujen tuotteiden hinta oli keskimäärin 2,23-kertainen vastaaviin tavanomaisiin tuotteisiin nähden”, Särkkä-Tirkkonen totesi.
Nimisuojatuille tuotteille on mahdollista saada menekinedistämis- ja tiedotustukea, josta EU maksaa puolet. Suomalaisille tuotteille tätä tukea ei ole Särkkä-Tirkkosen mukaan toistaiseksi haettu eikä saatu.
Suomella on yhdeksän nimisuojattua tuotetta.
Ensimmäisenä nimisuojan sai Lapin puikula jo vuonna 1997. Puruveden muikun nimisuojahakemus on läpäissyt EU-komission vastaväitemenettelyn tämän vuoden syyskuussa.
Särkkä-Tirkkosen mukaan yksi yritys ei voi hakea nimisuojaa, vaan tarvitaan joukkue.
Ruisleivälle luonteva joukkue olisi Suomen leipuriliitto, mutta se ei ole toistaiseksi asialle lämmennyt, Heikki Manner Jovant Oy:stä totesi.
Mannerin mukaan ruisleivälle ei ole muuta virallista määritelmää, kuin Eviran kanssa tehty sopimus, että viljasta vähintään 50 prosenttia on oltava ruista.
Perinteinen suomalainen ruisleipä tehdään itsekasvatetulla taikinajuurella. Jos Manner saisi päättää, ruisleipä tehtäisiin kevätrukiista.
”Mämmi on yksiselitteinen viljatuote, sille nimisuoja sopisi”, Manner sanoi.
Elintarviketeollisuusliiton lainsäädäntöjohtaja Marleena Tanhuanpää arvioi EU:n elintarviketietoasetuksen haittaavan ruisleivän nimisuojaa.
Pääraaka-aineen alkuperämaa pitää ilmoittaa, eikä Suomessa tällä hetkellä ole riittävästi ruista. Ainakaan tiukinta SAN/PDO -alkuperämerkintää Tanhuanpää ei lähtisi suomalaiselle ruisleivälle hakemaan.
Tanhuanpää näkee nimisuojan suurimman hyödyn olevan viennissä. Kotimaan markkinoilla hyöty lienee vähäinen.
Suomesta viedään leipää noin viiden miljoonan euron arvosta vuodessa.
Tiukimmassa nimisuojaluettelossa Suomesta ovat Lapin puikulan lisäksi Lapin poron liha, kuivaliha ja kylmäsavuliha sekä muikku Kitkan viisas.
Puruveden muikulle haetaan samantasoista nimisuojaa kuin Kainuun rönttöselle. Sahdin, kalakukon ja karjalanpiirakan nimisuojat säätelevät valmistusmenetelmää, koostumusta tai raaka-aineita.
Viitasaarelaisen Honkarannan tilan isäntäväki ryhtyi vastaamaan asiakkaiden leipäkysyntään, kun sataprosenttista luomuleipää ei ollut tarjolla. Tilalla on leivottu leipää yli viisi vuotta 20–25 kauppaan.
”Kaksi yötä leivotaan, kaksi päivää jaellaan”, tilan isäntä Risto Tuhkanen kuvaa perheyrityksen strategiaa. Leivonta on nykyisin tilan päätuotanto.
Taikinajuuri on tullut Viitasaarelle Vesannolta Tuhkasen äidin mukana. Samaa juurta on käytetty ainakin 450 vuotta.
Tila itse ei viljele ruista, suopellot eivät olisi siihen tarkoitukseen parhaita mahdollisia. Omalla kalustolla haetaan vilja naapureilta. Omassa myllyssä jauhetaan noin viikon annos kerralla.
Tuhkanen ei osaa sanoa, olisiko ruisleivän nimisuojasta Honkarannan Leivälle hyötyä. Tällä hetkellä kaikki leivottu leipä menee hyvin kaupaksi.
EU:n nimisuoja on nyt 1 178 tuotteella. Käsittelyssä on 235 uutta hakemusta.
Nimisuojan hakuprosessi on ilmainen, mutta kestää keskimäärin neljä vuotta.
REIJO VESTERINEN
Mämmi on
yksiselitteinen viljatuote, sille
nimisuoja sopisi.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
