Resepti Kira Weckmanin riistapata

6 annosta

0,5–1 kg sorsaa, jänistä tai

muuta riistaa (mielellään luista)

suolaa ja mustapippuria

0,5 dl vehnäjauhoja

voita paistamiseen

100 g pekonia

2 pientä sipulia

2 valkosipulinkynttä

2 porkkanaa

50 g juuriselleriä

kourallinen yrttejä (tuoretta timjamia ja rosmariinia)

3 laakerinlehteä

1 rkl tomaattipyreetä

1 dl balsamicoa

2 dl punaviiniä

n. 0,5–1 l lihalientä

2 dl demi glace -kastikepohjaa

2 dl tuoreita suppilovahveroita (tai kuivattuja sieniä liotettuina)

1 dl hillosipulia

2 rkl herukkahyytelöä

(1–3 rkl maissisuurusta)

Ota lihat hyvissä ajoin

huoneenlämpöön. Paloittele

ne tarvittaessa pienemmiksi.

Mausta lihapalat suolalla ja

pippurilla. Jauhota lihapalat

kevyesti vehnäjauhoilla.

Pilko padan muut ainekset.

Sulata nokare voita uunipadassa ja kuullota sipulit ja muut juurekset. Lisää joukkoon tomaattipyree ja yrtit ja

kuullota vielä hetken aikaa.

Kuumenna paistinpannussa pekonipalat, anna ruskistua

hieman. Kaada paistettu pekoni pataan juuresten joukkoon.

Ruskista lihapalat kauttaaltaan (samalla pannulla kuin pekonit), ja nostele ne uunipataan.

Lisää pataan balsamico ja

punaviini, kiehauta nesteet.

Lisää lihaliemi ja demi glace (nestettä tulisi olla sen verran, että lihat melkein peittyvät).

Kiehauta hellalla ja siirrä pata 150–180-asteiseen uuniin

hautumaan, ensimmäinen tunti ilman kantta. Kääntele välillä

lihapaloja. Suojaa pata tunnin jälkeen kannella tai foliolla.

Ruskista sienet pannulla. Kun pata on saanut kypsyä noin

kaksi tuntia, lisää joukkoon

sienet, hillosipulit ja herukkahyytelö.

Jatka hauduttamista vähintään tunnin verran.

Suurusta pata halutessasi maissisuuruksella kypsennyksen

loppuvaiheessa. Sekoita suurus tilkkaan kylmää vettä ennen

pataan lisäämistä.

Tarkista ruuan maku ennen tarjoilua ja lisää tarvittaessa

ripaus suolaa, tippa hapokasta balsamicoa tai lusikallinen

makeaa hyytelöä.

Lisukkeeksi sopivat voilla

terästetty peruna- tai juurespyree ja etikkaliemeen säilötyt syyssadon antimet, kuten

sienet tai punajuuret.

Terhi Pape-Mustonen

Avaa artikkelin PDF