Lähiruuan ja -energian myötätuuli siivittää pienmyllyjä
Anne (vasemmalla) ja Sanni Savola pakkasivat torstaina Vääksyn myllyssä isoja kaurahiutaleita kilon pusseihin. Asikkalassa sijaitseva Vääksyn mylly on Myllyliiton jäsen. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoSeppo Koivula
Asikkala (MT)
Marketista jauhonsa ostava kuluttaja harvoin tietää, mistä pussin sisältö on peräisin. Toisin oli 70 vuotta sitten, jolloin Suomessa toimi pitkälti toistatuhatta myllyä. Tuohon aikaan leivän ja puuron raaka-aine oli todennäköisesti peräisin lähipellolta ja oman kylän myllystä.
Nyt pienten paikallisten myllyjen määrä on pudonnut muutamaan prosenttiin 1940-luvun puolivälin tasosta. Jäljelle ovat jääneet ne myllyt, jotka ovat pystyneet kaupallistumaan ja uudistamaan toimintaansa, toteaa pienmyllyjä edustavan Myllyliiton puheenjohtaja Seppo Koivula.
Paikallismyllyillä on ollut monia selviytymiskeinoja. Ne ovat esimerkiksi erikoistuneet tuotteisiin, joita isot myllyt eivät pienen volyymin takia valmista. Monet tekevät alihankintaa ja yhteistyötä muiden paikallismyllyjen kanssa.
Tärkeää on myös verkostoituminen muiden lähiruokayrittäjien kanssa.
”Eräät paikallismyllyt, kuten Kinnusen mylly Utajärvellä ja Liperin mylly Pohjois-Karjalassa, ovat pystyneet kasvamaan merkittäviksi valtakunnallisiksi toimijoiksi.”
Kutistunut myllärien ammattikunta on myös ikääntynyt: mylläreiden keski-ikä on jo varsin korkea. Viime vuosina alalle on kuitenkin alkanut tulla myös uusia ja innokkaita yrittäjiä, Koivula iloitsee.
”He ovat tuoneet uutta osaamista ja kehittäneet uusia tuotteita jopa vientimarkkinoille.”
Lähimyllyjen asemaa on vahvistanut myös viime vuosien lähiruokabuumi. Oman kylän mylly pystyy vastaamaan kuluttajien toiveisiin lisäaineettomilla tuotteilla, joiden raaka-aineen alkuperä tiedetään varmasti.
Myllyliitto osti tänä vuonna oikeudet Lähileipä-tuotemerkkiin, jota käyttää nyt 14 leipomoa eri puolita maata lähimyllyssä jauhetusta jauhosta leivotuissa leivissään.
Koivula huomauttaa, että paikallinen pienmylly vastaa myös tuottajien tarpeisiin.
”Sitä tuodaan liian harvoin esiin, että paikallismyllyt maksavat ja ovat maksaneet pääsääntöisesti parempaa hintaa viljasta kuin suuret viljanostajat.”
Toisin kuin voisi olettaa, syy tähän on juuri myllyjen pienuudessa.
”Pienet myllyt tarvitsevat hyvälaatuista viljaa. Ne eivät voi parantaa jauhon laatua sekoittamalla erilaatuisia jauhoja keskenään, kuten suuret myllyt tekevät.”
Lisäksi tuottaja hyötyy siitä, että viljalle on vaihtoehtoisia ostajia tilanteessa, jossa ”viljamarkkinoiden tilanne on näin huono kuin nyt”.
Koivulan mukaan ihmiset tulevat harvoin ajatelleeksi, että moni pienmylly vastaa myös toiseen tämän hetken buumeista: hajautettuun uusiutuvan energian tuottamiseen.
”Koskien partaalla sijaitsevat myllyt voivat tuottaa käyttämänsä energian itse ja osa syöttää ylimääräisen energian valtakunnanverkkoon”, Koivula kertoo.
Ongelmana tosin on tällä hetkellä se, että nykyjärjestelmässä pienet energiantuottajat saavat syöttämästään sähköstä vain pörssihinnan. Toisin on esimerkiksi uusiutuvan energian suurmaassa Saksassa, jossa on käytössä vihreä syöttötariffijärjestelmä.
Koivula arvioi, että energiantuotannossa paikallismyllyillä olisi vielä paljon potentiaalia. Näitä mahdollisuuksia yhdistys ryhtyy hänen mukaansa kartoittamaan Lähienergiayhdistykseen kuuluvan Pienvesivoimayhdistyksen kanssa.
Juhani Reku
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
