YLIÖ Kasvuyrityksille oppia Saksasta

Uudessa kirjassani (German Hidden Champion) esitän Saksan kasvuyritysoppia keinoksi selviytyä globaalikilpailussa. Havaintoni nojaa myös kokemukseen.

1970–luvulla toimin kolmessa perheyrityksessä, muun muassa Kone Oyj:ssä ja Teknologiateollisuus ry:ssä. 1980-luvulla tein kenttätöitä EU-maissa. ”Saksa-metodi” oli vahvasti esillä ja esimerkiksi. Ruotsi ja Tanska sovelsivat sitä aktiivisesti.

Suomessa saksalaisen koulukunnan kirjoittajista tunnetaan hyvin vain Joseph Schumpeter ja hänkin Harvardin kautta.

Schumpeter mullisti yritysjohdon ajattelun 1930-luvulta lähtien. Hän nosti innovaatiot, mikä on strategisen johtamisen ydin. Opin taustat ovat Saksassa, jossa tekniikka nostettiin jo 1800-luvulla tiedealaksi poikkeuksena muun muassa Englannista.

Edward Chamberlin toimi Schumpeterin läheisenä kollegana Harvardissa. Hän toi esiin yrityksen tarpeen erilaistaa tuotteensa. Samalla hän loi perustan markkinointiteorialle.

Yhdessä nämä kaksi oppi tarkoittavat sitä, että yrityksen kansainvälisen menestyksen perustana on: kehitä ja uudista aktiivisesti yritystä – siis innovoi, erilaista aktiivisesti yrityksen tarjonta – siis differoi

Yhdysvallat on tuottanut oppiperustan monikansallisille suuryrityksille (lukumäärä noin 100 000), jotka hallitsevat noin 80 prosenttia maailmankaupasta.

Suomi on myös riippuvainen runsaan 30 suuryrityksen viennistä. Suomi tarvitsee uusvientiä. Sen oppimestari on Saksa, jossa on liki 400 000 kansainvälistynyttä keskisuurta yritystä (Mittestand), kun Suomessa näitä on muutama sata.

Saksan talousihme sodan jälkeen nojaa maaseudun perheyrityksiin (Mittestand). Nämä yritykset tarjoavat kaksi kolmasosaa yrityssektorin työpaikoista ja 80 prosenttia 1,6 miljoonasta harjoittelupaikasta nuorille.

Perheyritykset ovat selitys sille, että Saksassa on insinööripula, kun Suomessa nuorisotyöttömyys on kestämättömän korkea erityisesti maaseudulla.

Saksan vahva alue on kone- ja laiteteollisuus.

Koneen hinta voi olla kolminkertainen maailmanmarkkinoiden halvimpaan tuotteeseen nähden. Silti asiakkaat ympäri maailmaa ovat valmiita maksamaan saksalaisesta koneesta korkean hinnan.

Tämä perustuu siihen ajatukseen, että kun kone on tuotantokäytössä, seisokit tulevat kalliiksi. Näin saksalainen kone maksaa itsensä takaisin nopeammin kuin halpa ja epävarma kone.

Saksa opettaa: ”Köyhällä ei ole varaa ostaa huonoa”. Suomessa muun muassa kouluruokailussa sovelletaan sääntöä: ”Ateria saa maksaa vain euron”.

Kirjoitin muutama vuosi sitten: ”Suomalainen ruoka on panostus kansanterveyteen”. Jos meillä maksettaisiin käypä hinta kouluruuasta, sen myötä tulisi työtä ja nuoret saisivat terveyden evääksi aikuisuuteen.

Minä olen kiitollinen, kun olen saanut syödä kotimaista ruokaa ja sen vuoksi olen ilomielin ”Satakunnan ruokalähettiläs”, kun Satakuntaliitto sellaisen kutsun esitti.

Olennaista on ymmärtää, että talouden voima lähtee alueilta ja ihmisistä.

Saksa arvostaa omaa tuotantoaan. Perheyritykset ovat saksalaisten itsetunnon perusta. Saksan salaiset menestyjät (Hidden Champions) nojaavat samaan taustaan. Ne ovat 90-luvun alusta kasvaneet liki kymmenen prosenttia vuosittain ja 1 400 yritystä on saavuttanut johtavan aseman EU-markkinoilla ja vahvan aseman globaalisti.

Saksan malli osoittaa: Mikä tahansa tuote voidaan muuttaa kannattavaksi panostamalla pieniin etuihin.

Suomessa on kaikki edellytykset tuottaa maailmalle laadukkaita tuotteita. Ruoka tai teknologia tai design voi olla etumme, mutta vain jos itse uskomme niihin ja panostamme kansainvälistymiseen pitkäjännitteisesti. Näin ovat tehneet pohjoismaiset veljeskansamme.

Saksan yritykset panostavat asiakaspalveluun ja teknologiaan. Suomessa tämän opin paras soveltaja on Kone Oyj.

Saksassa tuotteen erilaistaminen (differointi) osataan käytännössä. Suomessa käsite on jäänyt mystiikaksi ja siksi Suomessa pk-yritykset ovat jäljessä kansainvälistymisessä, vaikka teknologia on huippua.

Kirjassani esitän tulkinnan, että Nokian tappio kilpailussa Applen kanssa voi selittyä differoinnin hämärtymisellä.

Kiinan hintaetu on pannut polvilleen kaikkien muiden maiden teolliset valmistajat - mutta ei Saksan. Maan yhtiöt tuottavat erikoistuotteita, esimerkiksi Volkswagen, Audi, Porsche, BMW ja Mercedes-Benz.

Saksan perheyritykset ovat laatumerkki (German Mittelstand). Nämä yhtiöt väistävät kilpailua suuryhtiöiden kanssa ja keskittyvät asiakaspalveluun.

Nopeus on kilpailuvaltti. Saksan yritykset ovat strategisen markkinoinnin mestareita, vaikka yleisesti oletetaan, että markkinointiopit tulevat vain Yhdysvalloista.

Saksa tunnetaan sivistysyliopistoista (mm. Humboldt) mutta Saksaan kilpailukyvyn perusta on tekninen koulutus ja tutkimus.

Saksan voima on noin 100 000 tiedemiestä, jotka ovat maailman huippua He tukevat Saksan erikoistuneen yrityssektorin (liki 4 miljoonaa yritystä) t&k-toimintaa.

Euroopan vahvin tekninen tutkimuslaitos (Die Fraunhofer-Gesellschaft) toimii Saksassa ja työllistää yli 24 000 tutkijaa 66 yksikössä, jotka ovat alueellisesti hajautuneet – kuinkas muuten.

Meillä voimme toistaa Saksan menestysmallin. Kaikki on kiinni meistä itsestämme. On vain löydettävä perheyrittäjyys kaikissa sen eri muodoissaan.

Ilman laaja yrityssektoria me olemme ”ajopuu” globaalitalouden suuressa virrassa.

Nuoret tulee opettaa töihin. Nuorten palkkaaminen oppisopimusperusteisesti on paras malli, jota Saksassa on sovellettu vuosisatoja.

Olin vuonna 1970 maalaispoika eikä kukaan ”työhönottokonsultti” olisi vaivautunut keskustelemaan kanssani. Minut palkkasi evp. kapteeni, joka sanoi: ”Sinut minä tunnen – tervetuloa”. Olin menestynyt armeijassa ja se riitti.

Ilman uskoa nuoriin olemme hukassa!

ARTO LAHTI

Kirjoittaja on professori

Aalto yliopistossa.

Avaa artikkelin PDF