Taas viedään jussia kuin pässiä...
Ensi kevään kylvöjä suunnitteleva maajussi on neuvoton, kun ei tiedä, mitä lannoitteita tulevan ympäristöasetuksen sallimissa puitteissa voi käyttää.
Maajussin arki on jatkuvaa epävarmuutta yhä enenevässä määrin. Jos ahdistusta ei jo aiheuta epävakaiset säät, yksikymmenesosaoikeinlasketut ja -mitatut peltopinta-alat, tukipapereiden täyttäminen juuri kylvöaikaan, ympäristölakien ja säädösten virheetön noudattaminen ja valvontaviranomaisten tilakäynnit, niin ympäristöministeriö pitää huolen siitä, että niskoittelevan talonpojan nujertaminen saa jatkua.
Tästä Suomen ympäristökorvausesityksestä on medioissa puhuttu yli kaksi vuotta ja se ei ole vieläkään valmis. Ja sen ehdot ovat entistä tiukemmat ravinteiden käytön suhteen.
Maatalous on jo nyt vakavassa kustannuskriisissä Kataisen hallituksen maataloudelle langettamien säästöpäätöksien vuoksi ja nyt tällä asetuksella viedään tuhkatkin pesästä. Pelto ei tuota, jos kasvi ei saa riittävästi tarvitsemiaan ravinteita.
Vallan kahvaa syleilevä vihreä ympäristöministeri haluaa kunnianhimoisilla unelmillaan säilyttää Suomen koskemattomana viherkehtona ja palauttaa sen aikaan ennen teollistumisen.
Unelma alkaa pelottavasti näyttää todelta. Maataloudellakaan ei ole siellä sitten enää mitään sijaa. Sen sijaan maaseudusta tullee tällaista hallinnon menettelytapaa noudattaen köyhien ja juopottelevien
agraarikansalaisten asuttama,
pusikoitunut reservaatti, jonne cityvihreät matkaavat virkistäytymään ja töllistelemään mennyttä maailmaa. Siellä he pusikoissa hypähdellen kirmaavat kultainen sädekehä kimallellen päänsä yläpuolella kiljuen riemusta, ”Me pelastimme Suomen!”
Kiitos Ville. Olet lempiministerini.
Timo Maula
Hauho
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
