Metsänomistajat pysyvät laajaltimetsänhoitoyhdistysten jäseninä
Maaseudun Tulevaisuuden Metsätutka-kyselyn perusteella metsänhoitoyhdistykset ovat ansainneet metsänomistajien luottamuksen. Useampi kuin kolme neljästä metsänomistajasta aikoo pysyä yhdistyksen jäsenenä.
Toiminnanjohtaja Markku Vaario Etelä-Karjalan metsänhoitoyhdistyksestä arvelee, että pinta-alalla mitattuna yhdistysten jäsenpeitto voi nousta vieläkin suuremmaksi.
”Tässä on varmaan paikallista vaihtelua, mutta ainakin meillä jäseniksi on ilmoittautunut suuria tiloja, jotka eivät ole aiemmin jäseniä olleet.”
Vain joka kymmenes kyselyyn vastannut metsänomistaja aikoi varmasti erota metsänhoitoyhdistyksestä.
Tähän asti metsänomistajat ovat maksaneet yhdistyksille lakisääteistä metsänhoitomaksua. Vuoden alusta voimaan astuneen lakimuutoksen jälkeen metsänomistajan jäsenyys metsänhoitoyhdistyksessä muuttui vapaaehtoiseksi.
Vanha jäsenyys säilyy, mikäli metsänomistaja maksaa yhdistyksen jäsenmaksun. Uudet metsänomistajat saavat päättää, haluavatko he metsänhoitoyhdistyksen jäseneksi, ja jos haluavat, minkä yhdistyksen he valitsevat.
Metsänhoitoyhdistykset päättävät, millaista jäsenmaksua ne metsänomistajilta perivät. Suuri osa yhdistyksistä on pitäytynyt vanhan rakenteen mukaisessa jäsenmaksussa.
Useat yhdistykset ovat porrastaneet jäsenmaksun tilakoon mukaan. Käytössä on myös suuria tiloja koskevia jäsenmaksuleikkureita. Esimerkiksi metsänhoitoyhdistys Savotalla alle 20 hehtaarin tilojen jäsenmaksu on 50 euroa. Yli 100 hehtaarin tiloilla jäsenmaksu on 140 euroa.
Muutama yhdistys on ottanut käyttöön tasamaksun. Maksu vaihtelee Etelä-Karjalan 50 eurosta Päijät-Hämeen 119 euroon.
”Me päädyimme matalaan tasamaksuun pienen tilakoon takia. Jäsenmaksujen osuus on jo aiemmin ollut pieni, ja tarkoitus on käyttää jäsenmaksut tiedotukseen ja edunvalvontaan. Varsinaisen toiminnan rahoitamme tekemällä metsässä töitä”, Vaario kertoo.
Metsänomistajien into pysyä metsänhoitoyhdistysten jäseninä selittyy jäsenyyden tuomilla eduilla. Eniten hyötyä jäsenyys antaa puukaupan yhteydessä. Sen lisäksi tulevat muut jäsenhintaiset palvelut ja edut.
Yhdistys tarjoaa jäsenilleen tiedotusta, jäsenlehden ja perusneuvontaa. Se voi kattaa esimerkiksi yhden ilmaisen tilakäynnin vuodessa.
MTK:n järjestöuudistus avaa yhdistyksille suoran jäsenyyden järjestöön. Sitä kautta metsänomistajat saavat käyttöönsä myös MTK:n jäsenedut. Niistä merkittävimpiä ovat erilaiset alennukset.
Esimerkiksi metsätuhovakuutuksen jäsenalennus voi olla jäsenmaksua suurempi.
Metsänhoitoyhdistysten varmimpia jäseniä ovat maanviljelijät, joista lähes 90 prosenttia ilmoittaa maksavansa yhdistyksen jäsenmaksun jatkossakin. Tyypillinen metsänhoitoyhdistyksen jäsen on järvisuomalainen viljelijä, jolla on metsää keskimääräistä enemmän.
Vastaavalla karkealla tyypittelyllä eniten jäsenmaksun kanssa empii pohjoissuomalainen yrittäjä, joka omistaa metsää keskimääräistä vähemmän.
Puukauppa-aktiivisuudessa erot eivät ole selvät. Osa metsänhoitoyhdistyksen jäsenyyden hylkäävistä metsänomistajista käy säännöllistä puukauppaa.
Yleisin peruste jäsenyyden päättymiseen on, ettei metsänomistaja tarvitse yhdistyksen palveluita. Näin vastanneita oli sekä pienimpien että suurimpien metsätilojen omistajissa.
Yhdistysten toimintaan tyytymättömien metsänomistajien osuus jäi 8 prosenttiin.
Metsänhoitoyhdistyksen jäseniksi jäävät metsänomistajat korostivat metsänomistajien järjestäytymisen tärkeyttä. Järjestäytymisen merkitys aukeaa iän karttuessa.
Kakkosena listalla on metsänhoitoyhdistyksen tarjoamien palveluiden tarve. Etenkin maanviljelijät arvostavat yhdistyksen palveluita. Yrittäjillä yhdistysten jäsenyyden pontimena on myös sosiaalinen paine.
Yhdistyksen jäsenyyden mukana tulevat MTK:n jäsenedut ovat tutuimpia viljelijöille. Vähän vajaa puolet metsänomistajista pitää MTK:n jäsenetuja houkuttelevina. Toisaalta vain kaksi metsänomistajaa sadasta karsastaa MTK:n jäsenyyttä.
Gallup Elintarviketiedon toteuttamaan kevään Metsätutkaan vastasi 550 metsänomistajaa.
JARMO PALOKALLIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat