Hevosta ei pidäkohdella kuin ihmistä

Utelias asenne, rento asento ja kiiltävä karva kertovat osaltaan Concord-hevosen voivan hyvin, Nanne Korpivaara toteaa. Kimmo Haimi Kuva: Viestilehtien arkisto

Ihmisellä on ihmisen tarpeet ja hevosella hevosen. Niitä ei pidä sotkea keskenään, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen erikoistutkija Markku Saastamoinen sanoo.

Hän on kääntänyt ja soveltanut Suomen oloihin Hevoshavaintoja-kirjan, joka opettaa ihmistä lukemaan hevosen tarpeita.

Nykyihmiset ovat vieraantuneet luonnosta ja eläimistä, eikä hevosen tulkitsemisen taito enää siirry sukupolvelta toiselle, Saastamoinen sanoo.

Ihmiset esimerkiksi tulkitsevat usein, että hevonen palelee, jos heillä itsellään on kylmä. Unohdetaan, että hevonen viihtyy paljon ihmistä viileämmässä. Myöskään hevosen laumaeläimen luonnetta ei aina oteta huomioon.

Saastamoisen mukaan ravi- ja ratsupiireissä käsitys hevosesta on erilainen. Hän kertoo esimerkin pihattotallista, jossa eräs huippuravuri elää kahdeksan hevosen ryhmässä. Pihaton sisälämpötila on sama kuin ulkona – jos pakkasta on ulkona 27 astetta, sitä on saman verran sisälläkin. Vain juomavesi on lämmitetty.

Olot ovat hevosen kannalta hyvät, mutta tällaiseen talliin ei monikaan ratsuaan toisi, Saastamoinen arvioi. Ratsuja halutaan pitää lämpimässä, yksittäiskarsinoissa ja usein jopa tarhatakin yksin. Unohdetaan, että laumaeläin kaipaa lajitoverin seuraa ja kosketusta.

”Jotta hevosen hyvinvoinnista voidaan aidosti huolehtia, on kyettävä lukemaan hevosta ja tulkitsemaan sen antamia merkkejä”, Saastamoinen sanoo. ”Taitoa voi opetella ja kehittää.”

Kirja kehottaa kysymään itseltään kolme kysymystä. Mitä näen? Mistä se johtuu? Mitä minun pitää tehdä?

Esimerkiksi nuoleskeleva hevonen voi antaa tietoa ruokintarytmistä. Turvonneet jalat voivat kertoa liikunnan puutteesta.

Hevoshavaintoja-kirja julkistettiin Espoossa Primus-tallilla.

Pro Agria Etelä-Pohjanmaan hevosten hyvinvoinnin asiantuntija Nanne Korpivaara antoi näytteen, miten ennestään tuntematonta hevosta luetaan.

Concord-hevonen on hänen mukaansa terveen utelias ja tulee heti tutustumaan. ”Lunki tyyppi.”

Se seisoo rennossa asennossa. ”Jo jännittyneistä selkälihaksista voi päätellä paljon”, Korpivaara kertoo. Esimerkiksi alkava kaviokuume näkyy ”sahapukkiasentona”: hevonen siirtää etujalkojaan eteenpäin ja varaa mahdollisimman paljon painoa takajalkojen päälle.

Tutusta hevosesta hoitaja näkee pienetkin vaivat vielä helpommin, kun vain pitää silmät auki.

Korpivaara kertoo jonkin aikaa sitten ihmetelleensä, miten hänen sisälle hakemansa kaksivuotias orivarsa oli ”liian kiltti”. ”Sen ikäisillä oreilla on koko ajan valtataistelu menossa, ihmistäkin vastaan.” Nyt ori ei yrittänyt näykkiä.

Ähkystä ei ollut kyse, sillä eläin söi hyvin ja suolistoäänet olivat normaalit.

Mittaus kertoi, että kuumetta oli reippaasti. Ajoissa havaittu bakteeritulehdus meni ohi kipulääkkeellä, levolla ja loimituksella. Jos se olisi havaittu vasta räkävaiheessa, olisi tarvittu antibioottikuuri.

Primus-tallin perustaja Kikka Suomio ja nykyinen pääosakas Dusse Stadigh kertovat, että tallissa kaikki on suunniteltu hevosten hyvinvointia edistämään, hoitajia unohtamatta.

Hevoshavaintoja-kirja kehottaa ihmistä testaamaan karsinan kuivikkeiden määrää pudottautumalla kolme kertaa polvilleen. Jos polviin ei satu ja ne pysyvät kuivina, alusta on hyvä.

Primus-tallissa sen voi tehdä.

Karsinoiden lattia on 30 senttiä käytävää alempana ja niissä on kestokuivitus. Olkea lisätään 2–3 kertaa viikossa.

Karsinat tyhjennetään pikkutraktorilla kahdeksan viikon välein. Väliaidat on saranoitu, joten karsinarivistön läpi on helppo ajaa.

Pehmeä ja lämmin pohja saa hevoset rentoutumaan ja nukkumaan paljon. Olki myös antaa puuhaa ja pureskeltavaa, joten seinät saavat olla rauhassa.

Hoitajat ehtivät keskittyä hoitamiseen talikonheilutuksen sijaan.

Heinäautomaatti jakaa heinät kaksi kertaa päivässä, kello 6 ja 22.20. Sen päätavoite oli saada ruokintavälit tasaisiksi, mutta lisäbonuksena saatiin tallirauha. Heinänodotuksen aiheuttamaa levottomuutta ei enää synny, kun heinä tippuu kaikkiin 42 karsinaan täsmälleen samaan aikaan.

Väkirehu jaetaan käsin, koska se on hyvä tilaisuus havainnoida hevosten vointia. ”Jos ruokakupille tulossa on 15 sekunnin viive, pitää huolestua”, Suomio toteaa.

Karsinarakenteet ovat hyvin avoimet, joten hevoset näkevät toisensa hyvin. Tarhaus hoidetaan yleensä pareittain.

SATU LEHTONEN

Avaa artikkelin PDF