Louis Philippen patsasta paljastamassa Helena Petäistö, Martti Haapala ja kuvanveistäjä Sofia Saari. Kuva: Olavi Airaksinen
Suomen kannattaisi ottaa matkailuun mallia Ranskasta − siellä historiasta on tehty houkutin
Nyt on Suomen Lapissakin kiehtova, muista poikkeava nähtävyys, joka kumpuaa historiasta eurooppalaiseen tapaan, kirjoittaa Helena Petäistö. ”Voilà! Siinäpä mallia muillekin!”
Helena Petäistö avaamassa Louis Philippen puistoa Muoniossa 15.6. Mukana Muonion Kunnanjohtaja Laura Enbuska-Mäki. Kuva: Olavi AiraksinenKaikki, jotka katsoivat Pariisin olympialaisten ainutlaatuiset avajaiset, ymmärsivät varmasti viimeistään nyt, miksi Pariisi on maailman kaupunkikohteista numero 1. Se on maailman metropoleista ainoa, jonka koko historiallinen keskusta on säilytetty ehyenä paria mokaa lukuun ottamatta.
Varsinkin yön laskeuduttua Pariisin ylle tunnelma ja näkymät olivat sadunomaiset kaupungissa, jonne jokainen hallitsija on jättänyt jälkensä vuosisatojen saatossa. Seinen molemmin puolin, jonne spektaakkeli oli järjestetty, historia lipui silmien alla.
Ja näin tapahtuu koko Ranskassa, maailman suurimmassa matkailumaassa. Historiaa käytetään kaikkialla houkuttimena, ja se toimii.
Kuluneena kesänä olen saanut olla osana Suomessa harvinaista hanketta tuoda meilläkin jännittävä historian oikku matkailijoiden ulottuville: Si si! Sain kunnian vihkiä Ranskan viimeisen kuninkaan puiston ja patsaan keskelle Lapin eksotiikkaa! Tästä lähtien Muonion kunnalla on muista poikkeava vetonaula, jolla pysäyttää jokainen käsivartta pitkin Nordkappiin matkaava auto ja turistibussi.
Ranskan vallankumousta paossa ollut Bourbonien Orléansin sukuhaaran prinssi Louis Philippe oleskeli Sveitsin, Kanadan ja Yhdysvaltojen lisäksi myös Lapissa. Muoniossa hän viipyi vain viikon, mutta niin merkityksellinen oli tuo viikko, että Ranskan kuninkaaksi noustuaan hän lähetti hovimaalarinsa Muonioon tekemään kaksi jättiläismäistä maalausta, toinen Äijänkoskelle ja toinen lappalaiskotaan. Molemmissa nuori 22-vuotias prinssi henkilöhahmojen joukossa. Kumpikin maalaus on esillä Versailles’n linnassa, jossa käy seitsemän miljoonaa matkailijaa vuosittain.
Myöhemmin kuningas lähetti vielä tutkimusretkikunnan raportoimaan saamelaisten oloista, yhdyshenkilönä Lars Levi Laestadius. Ei siis ihan mitätön juttu.
Maalausten lisäksi ranskalaisesta visiitistä jäi jäljelle myös siniverinen Erik-poika, jonka synnytti Muonion kirkkoherran kuvankaunis käly Beata. Kuningas tarjoutui kustantamaan pojalle jopa koulutuksen Tukholmassa, mistä Beata ikävä kyllä kieltäytyi. Ranskassa kuninkaiden aviottomia lapsia oli usein hyvin merkittävissä asemissa.
Louis Philippe oli kuninkaana sivistynyt ja valistunut ja prinssinä – ah! – niin komea! Kun huppu vedetttiin patsaan yltä pois, koko puistikkoa ympäröivä yleisöjoukkoa voihkaisi! Kuvanveistäjä Sofia Saari oli onnistunut vangitsemaan prinssin eleganssin.
Tilaisuudessa kuultiin ja nähtiin Louis Philippen käyntiä kuvaava tasokas musiikki- ja tanssiesitys. Säveltäjä Ilmari Mäenpään teos alkaa hovin barokkimusiikilla, jatkuu Lapin luontoäänillä ja päättyy joikuun. Kun vierailija astuu puistoon, alkaa kaunis musiikki välittömästi soida.
Nyt on Suomen Lapissakin kiehtova, muista poikkeava nähtävyys, joka kumpuaa historiasta eurooppalaiseen tapaan. Voilà! Siinäpä mallia muillekin!
Kolumnin kirjoittaja on tietokirjailija ja toimittaja.
Louis Philippen patsas Muoniossa. Kuva: Olavi AiraksinenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
