Sotkun munkki kirittää taistelutahtoa
Sotilaskotiauton visiitti kesken varusmiesten loppusodan oli Pietari Purolalle mieluinen yllätys. Taistelijalle maistui kaksi munkkia ja kahvi. Miska Puumala Kuva: Viestilehtien arkistoKAJAANI (MT)
Vaara ilmoittaa itsestään mustalla savulla ja rämisevällä äänellä. Lumipukuiset varusmiehet kääntyvät katsomaan.
Vaara yllättää sotilaat kuitenkin iloisesti. Se tuo munkkeja!
Vaara ja Nato ovat Kajaanin sotilaskotiyhdistyksen autoja. Ne ovat saaneet nimensä harjoituksista, joissa niitä käytettiin ensimmäisen kerran.
Varusmiehet järjestäytyvät siistiin jonoon, ja pian munkit katoavat heidän kitoihin.
”Helkkarin kiva yllätys”, varusmies Arto Kolehmainen iloitsee.
Varkautelainen palvelee Kainuun prikaatissa viimeisiä päiviä ennen astumista reserviin.
”Aamulla kuultiin, että sotkun auto tulee. Kyllä se piristi!”
Munkkikahvit kohottavat myös kaustislaisen Pietari Purolan mielialaa. Munkki on tuore ja maukas, mutta hieman reissussa litistynyt ja viilennyt.
Miehet ovat rymynneet metsässä neljä päivää.
”Tuntuu, että palvelusaika saa merkityksen, kun pääsee oikeasti harjoittelemaan taistelua”, Purola tuumii.
”Välillä vatuttaa, mutta se kuuluu asiaan.”
Munkit eivät ilmesty tyhjästä, vaan taustalla häärii joukko vihreisiin pukeutuneita naisia. Joukkoon on ujuttautunut muutama mieskin.
Sotilaskotisisarten tehtävä on edistää varusmiesten viihtyvyyttä ja lujittaa heidän maanpuolustustahtoaan. Sisarten toiminta pyörii pääasiassa vapaaehtoisvoimin.
Sotilaskodeissa eli sotkuissa työskentelee päivisin palkattua henkilökuntaa – iltaisin, leireillä ja tapahtumissa vapaaehtoisia sisaria.
Harjoitusleireillä sisaret ovat erityisen toivottuja vieraita.
Vapaaehtoistyön ansiosta tuotteet ovat edullisia. Osan tuotoista yhdistykset käyttävät varusmiesten vapaa-ajan hankintoihin.
Heille ostetaan muun muassa liikuntavälineitä ja kirjoja.
Päivikki Pajunen ja Terttu Seppälä ovat huolehtineet varusmiesten viihtyvyydestä Kajaanin sotilaskotiyhdistyksessä jo toistakymmentä vuotta.
Rautanaiset eivät palele pakkasessa eivätkä valita väsymystä.
Varusmiehen kiitos palkitsee.
”He eivät valita, vaikka joutuisivat jonottamaan. Kiitos tulee maastossa vielä herkemmin kuin sotkussa”, Pajunen kertoo.
Suomalaisia syytetään joskus kylmiksi asiakaspalvelijoiksi. Seppälän mielestä asiakaspalvelijan kannattaa katsoa peiliin.
”Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Eihän näille pojille voi olla tympeä.”
Nuoren miehen hymyn lisäksi naisia vetää sotilaskotitoimintaan mielekäs harrastus.
Pajusella on enää 30 työpäivää jäljellä päivätyössään sairaalan laboranttina.
”Harrastuksen ansiosta ei jää tyhjän päälle, kun jää eläkkeelle.”
Elämän ruuhkavuosina harvalla on aikaa vapaaehtoistyöhön.
Moni äiti aloittaa uran sotilaskotisisarena, kun oma poika menee armeijaan.
Kajaanin sotilaskotiyhdistykseen kuuluu noin 450 jäsentä. Heistä kolmisensataa päivystää säännöllisesti sotilaskodissa ja leireillä.
Leirisisarista on Kajaanin yhdistyksessä pulaa. Pajuselle leirivuorokausia on kertynyt jo 600.
”Ennen suunnittelin lomatkin varusmiesten leirien mukaan”, hän kertoo.
Varuskuntien lakkauttamisten vuoksi kaikilla sotilaskotiyhdistyksillä ei ole enää omaa sotilaskotia eikä niin sanottuja omia leirejä.
Näiden yhdistysten jäsenet voivat osallistua perinteiseen sotilaskotitoimintaan toisessa yhdistyksessä sekä alueellisissa ja valtakunnallisissa harjoituksissa.
Esimerkiksi Oulun sotilaskotisisaret osallistuvat Kainuun prikaatin alueen toimintaan.
”Kaikki pojat ovat kaikkien poikia”, Pajunen kuvailee.
SUVI NIEMI
Varusmiehet eivät valita,
vaikka joutuisivat jonottamaan.
Kiitos tulee maastossa vielä
herkemmin kuin sotkussa. «
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
