HELLAN KULMALLA Omenaviinietikan ja hunajan lumoissa
Omenaviinietikka on pitkästä aikaa palannut keittiöömme. Sekoitin siitä salaattikastikkeen, johon annostelin ruokalusikan mitalla hunajaa.
Öljyksi en tällä kertaa kelpuuttanut muuten loistavaa rypsiöljyä, vaan lorautin sekaan hiukan kalliimpaa ja maultaan neutraalimpaa avokadoöljyä.
En muista, milloin salaatti olisi maistunut niin hyvältä. Maku oli yhtä aikaa pehmeä ja raikas. Ehkäpä hiukan hapanimelä, kuten kotimaisen etikan tuoteselosteessa sanotaan.
Hyvä kastike innostaa syömään salaattia aiempaa enemmän ja sehän on ravitsemuksellisesti perusteltua.
Kastikkeen oiva aines tuli mieleen, kun lueskelin professori Toivo Rautavaaran kirjaa Miten luonto parantaa vuodelta 1980. Omenaetikkaa käytetään Rautavaaran mukaan luontaishoidossa monenlaisten vaivojen ja sairauksien lievittämiseen, jopa parantamiseen.
Vanhan kansan parannuskeinon teki tunnetuksi amerikkalainen lääkäri D. C. Jarvis. Hänen kirjansa levisivät miljoonapainoksina ympäri maailmaa.
Rautavaara muistuttaa, ettei tiede tunne omenaviinietikan salaisuutta. Professori oletti, että etikkahappobakteerit synnyttävät omenaviinissä joitakin biologisesti tehokkaita aineita, joita ei vielä ole saatu selville.
Verkossa liikkuu mitä uskomattomampia väitteitä omenaviinietikan parantavista vaikutuksista. Kaikkea ei kannata uskoa, vaikka väitteen sanottaisiin perustuvan tutkimukseen. Tutkimusten luotettavuutta ei väitteissä punnita.
Jotain perää terveellisyydessä voi olla. Senpä takia minäkin päätin käyttää ”ihmeparannusainetta” salaatteihin – varsinkin kun makukin sitä puolsi.
Kerrottakoon vielä amerikkalaistohtori Jarvisin perusohje. Kaksi teelusikallista omenaviinietikkaa ja saman verran hunajaa sekoitetaan lasilliseen vettä. Tätä juodaan aamulla ensimmäiseksi ja myöhemmin myös lounaalla ja päivällisellä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
