Oma koti …n kallis

Nuori hammashoitaja sai töitä Helsingistä yksityiseltä lääkäriasemalta. Hän uurasti innoissaan pitkiä päiviä.

Koska elämä näytti olevan reilassa, hän päätti ostaa yksiön 50 kilometrin päästä

työpaikastaan eräästä kehyskunnasta. Se oli virhe, sillä asuntolainan hoito- ja matkakustannukset leikkasivat niin suuren osan palkasta, ettei muuhun elämiseen jäänyt juuri mitään.

Nyt asunto on myynnissä ja hammashoitaja hakemassa töitä ihan mistä vain halvemmasta Suomesta. Hän on tuskin ainoa samassa tilanteessa.

Asumisen kalleus aiheuttaa monille ihmisille ylipääsemättömiä vaikeuksia. Samalla se on jarru koko elinkeinoelämälle. Työn perässä muutto ei kannata tai on suorastaan mahdotonta, etenkin jos työtä on tarjolla Helsingissä ja asuu kaukana Kehä kolmosesta.

Suomen taloutta kurittaa myös, ettei kansalaisilla ole varaa kuluttaa, koska rahat menevät asumiseen. Puhumattakaan, että rahaa liikenisi osakemarkkinoille yritysten rahoitukseen.

Asumisen tässä kylmässä maassa pitäisi olla valtion erityisessä suojelussa. Siitä huolimatta maa- ja asuntopolitiikka on aina ollut vähintään yhtä homeessa kuin rakennuksetkin.

Tonttien niukkuus näin harvaan asutussa maassa – tiheimmät kasvukeskukset mukaan lukien – osoittaa joko osaamattomuutta tai härskiyttä rahastaa ihmisiä pakon edessä.

Kotikunnassani oli ennen tarjolla vain muutama omakotitontti vuodessa. Kaavoitusta ei tuntunut ohjaavan esimerkiksi sellainen pikkuseikka kuin maan soveltuvuus rakentamiseen, vaan pikemminkin kenen maille kylä laajeni.

Eivätkä kunnan kaavat auenneet sen helpommin gryndereillekään. Ainakaan kaikille.

Nykyisin tämä kunta tarjoaa kohtalaisen runsaasti tontteja ja on kaavoittanut yksityisiäkin maita. Tosin kaikkien tonttien hinnat ovat niin korkealla, että ne lohkaisevat kolmanneksen normaalin talohankkeen kustannuksista. Pääkaupunkiseudulla tontti on usein jopa arvokkaampi kuin sillä seisova rakennus.

Rakentaminenkin kallistuu ja vaikeutuu vuosi vuodelta lisääntyvien määräysten vuoksi. On tietenkin hyvä, että ollaan tarkkana näin suurten investointien kanssa, mutta rakennuttaja viime kädessä maksaa kaikkien valvojien ja paperinpyörittäjien palkat.

Lopulta laatua ei kuitenkaan taata pykälillä eikä allekirjoituksilla vaan lapiolla, sahalla ja vasaralla. Niitä taas heiluttaa yhä useammin virolainen tai bulgaari – usein ihan yhtä taidokkaasti tai taidottomasti kuin Virtanen ja Korhonen.

Vuokra-asujalla ei ole sen hääppöisempää. Helsingissä keskivuokra on jo 18,35 euroa neliöltä. Vuoden aikana pääkaupunkiseudulla vuokrat nousivat yli neljä ja muualla maassa reilusti yli kolme prosenttia. Koko talouden palkkasumma kasvoi samaan aikaan alle kaksi prosenttia.

Lisäksi vuokralainen on aina isäntänsä armoilla. Epävarmuus vuokrasuhteen jatkumisesta on ikuista. Harva asunnon omistaja toimii laupeudesta, vaan pyrkii sijoittajana mahdollisimman suureen tuottoon. Ehkä myymällä lopuksi sijoituksensa.

Kalliit asunnot johtavat myös liikennemäärien kasvuun. Kaukaa hankittu edullisempi asunto edellyttää työmatkojen kulkemisen tavalla tai toisella. Liikenne taas käyttää kallista tuontienergiaa ja kiihdyttää ilmastonmuutosta.

Työpäivien piteneminen ei edesauta perhe-elämää. Erityisesti lapsiperheille pitkät työmatkat ovat rasite. Liian ahtaasta asumisesta ei myöskään seuraa mitään hyvää.

Pula tonttimaasta heijastuu suoraan myös vanhojen asuntojen hintaan. Kun vanhat maksavat maltaita, uudenkin rakennuttaja voi lisätä myyntikatettaan levollisin mielin.

Näin on saatu aikaan kasvava kupla, joka hyödyttää vain harvoja. Se voi puhjeta, jos joltain asuntosijoittajalta loppuu raha tai pettää hermo.

Hallitus pyrkii korjaamaan jo tapahtunutta vahinkoa rakenneuudistuksessaan antamalla verovapauden yksityiselle tonttimaan myyjälle, lisäämällä rakentamisen kilpailua, vähentämällä sääntelyä, laventamalla työeläkelaitosten asuntosijoittamisen mahdollisuuksia ja avustamalla vuokra-asuntojen tuotantoa.

Näistä hallituksen sanoista on vielä pitkä matka toimiviin tekoihin. Aika näyttää, kenen kirstuun apu lopulta kilahtaa.

jukka.pasonen@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF