vierasyliö Lähikuusi tuo aidon joulun

Lähes kaikkien suomalaisten lapsuuden joulumuistoihin kuuluu vahvasti joulukuusen hakeminen.

Maaseudulla puu haettiin metsästä, kaupungissa torilta tai mummolasta. Kuusi valittiin harkiten ja sen koristelemiseen osallistui koko perhe.

Tämä sama perinne toistuu kodeissamme edelleen vuosittain. Kuusesta puhutaan, niitä vertaillaan ja sen ympärille

kokoonnutaan. Mitä olisi joulu ilman kuusta?

Vuosittain suomalaiset

hankkivat noin puolitoista

miljoonaa joulupuuta. Näistä

reilu puolet ostetaan. Kotimainen joulupuu on pitänyt

hyvin pintansa, yli 85 prosenttia

ostetuista puista tulee Suomesta.

Suomessa on kuutisensataa joulukuusen kasvattajaa, jotka työskentelevät kuusien parissa

ympäri vuoden, suurin osa heistä osa-aikaisesti ja hyvinkin pienimuotoisesti. Ala on

kuitenkin kasvussa ja samalla tuotanto ammatillistuu.

Tänä vuonna myyntiin tulee lähes neljäsataatuhatta kotimaista kasvatettua kuusta.

Siitä noin 80 prosenttia on

perinteistä metsäkuusta, loput serbiankuusta, mustakuusta ja erilaisia pihtoja.

Kehittyvänä alana joulukuusituotannossa on vielä

paljon avoimia kysymyksiä.

Sopivan alkuperän ja kasvatusmenetelmien selvittäminen on jäänyt kasvattajien ja vapaaehtoisvoimin toimivan seuran tehtäväksi, ja tutkimustiedon sijaan nojataan käytännön

kokemuksiin.

Selvää kuitenkin on se, että

kuusi metsissämme viihtyy, miksi siis tuoda sitä ulkomailta?

Suomalainen joulukuusi elää murrosvaihetta metsistä kohti viljelmiä.

Metsätalouden koneellistuminen on ajanut perinteisin korjuumenetelmin työskentelevät metsurit pois hakkuilta ja puut pyritään hyödyntämään mahdollisimman tarkkaan

kannosta latvaan teollisuuden tarpeisiin. Tämän vuoksi latvakuuset ovat lähes kadonneet markkinoilta.

Samaan aikaan jalostamalla

on kehitetty yhä nopeammin kasvavia taimikoita, jonka

seurauksena myöskään nuoria

joulukuusia ei metsistämme löydy riittäviä määriä.

Kaupungistumisen myötä yhä harvemmalla on metsää, josta kuusen voisi käydä

itselleen hakemassa. Tämä

tarkoittaa kasvaneita joulukuusimarkkinoita. Kun tähän vielä yhdistetään pienempi tarjonta metsistä, on viljelylle kuuselle syntynyt markkinat.

Valitettavasti tähän on

herätty liian myöhään ja turhan varovaisesti. Kotimaista kuusta

ostettaisiin vuosittain enemmän,

kuin sitä on tarjolla.

Euroopassa ylivoimaisesti suurin

joulupuiden kasvattajamaa on

Tanska, joka tuottaa vuosittain

yksitoista miljoonaa puuta. Siellä kasvatetaan pääasiallisesti kaukasianpihtaa, jonka siemen kerätään Georgiasta.

Neuvostoliiton hajottua

siemenen saanti helpottui ja sai monet kasvattajat innostumaan joulupuiden tuotannosta.

Vajaan kymmenen vuoden

kuluttua, 2000-luvun taitteessa,

tämä näkyi ylituotantona ja alentuneina hintoina ympäri Eurooppaa, myös Suomessa.

Tästä pelästyneinä tanskalaiset kasvattajat pienensivät kasvatusalueitaan, ja tällä

hetkellä puista on pulaa

Euroopan laajuisesti.

Nähtäväksi jää, aiheuttavatko jälleen kasvuun kääntyneet

istutusalat uudestaan ylituotantoa vai kasvavatko Itä-Euroopan markkinat puiden kanssa samaan tahtiin.

Suomalaiset ovat ainoina

Euroopassa mieltyneet metsäkuuseen pihdan sijaan. Suosikkipuumme on myös muodoltaan erilainen.

Siinä missä Keski-Euroopassa

haetaan tukevaoksaista,

harvahkoa ja selvästi alaspäin levenevää puuta, suomalaiset arvostavat tuuheaa ja tasaisen kapeaa. Haluamme pieniinkin asuntoihin täysimittaisen joulukuusen, kun taas Tanskassa ja Saksassa markkinat ovat selvästi

jakaantuneet suuriin parimetrisiin ja pieniin, metrin mittaisiin puihin.

Viime vuosina on myös ollut selvästi huomattavissa, että

ostajat kiinnittävät entistä enemmän huomiota puun

tasaiseen ja virheettömään

ulkomuotoon.

Ekologiset kriteerit puoltavat myös vahvasti kotimaisuutta; suuri osa kasvatetuista puista myydään lähimmissä kaupungeissa, jolloin kuljetukset ovat lyhyitä ja nopeita. Kotimainen kuusi kaadetaan joulukuussa ja säilytetään myyntiin asti hyvissä oloissa tiloilla, mikä varmistaa puun kestävyyden asiakkaan kotona.

Pienillä viljelmillä hoitotyöt tehdään yksilöllisesti käsityönä, ja kemiallista kasvinsuojelua käytetään moniin muihin maihin

verrattuna hyvinkin vähän, monilla tiloilla ei lainkaan.

Ainoastaan neulaspistiäinen

aiheuttaa joinain vuosina tuhoa, joka ylittää torjuntakynnyksen,

kun eteläisemmillä pihtaviljelmillä tuholaistorjunnan eri muodot ovat täysin arkipäivää.

Metsäiseen maahamme

mahtuisi vielä uusiakin joulukuusen viljelijöitä. Kuusenkasvatus saattaisi olla yksi avain maaseudun elinvoimaisuuteen, se pieni lisä joka

pitää maatilat kunnossa.

Joulukuusia voi kasvattaa monissa eri paikoissa. Peltolohkot, jotka ovat kokonsa tai muotonsa vuoksi soveltumattomia tehokkaaseen maanviljelyyn ovat loistavia paikkoja

joulukuusille. Hyvä vaihtoehto on myös istuttaa metsää tavallista tiheämpään ja

kasvattaa osa puista joulukuusiksi.

Kuusenkasvatus on helppo

aloittaa opettelemalla leikkauksia metsässä kasvavilla metrisillä taimilla. Näin

tekniikka on hallussa kun

joulukuusiksi istutetut taimet saavuttavat leikkauskoon.

Myös markkinointia

kannattaa suunnitella etukäteen ostamalla kuusia muilta

viljelijöiltä ja myymällä niitä vakiinnuttaa itselleen asiakkaat. Näin harjoitellen vuodet

kuluvat ja omatkin kuuset

valmistuvat.

Joulukuusiviljelmä on kaunis

lisä maaseutumaisemaan.

Siellä, luonnon keskellä työskennellessään tietää olevansa osa pitkää perinnettä, rakentavansa joulupuita, jotka tuovat ihmisille hyvän joulun.

HANNA HOLMA

Kirjoittaja on

Joulupuuseura ry:n puheenjohtaja.

Avaa artikkelin PDF