Tykistö moukaroi tukit energiapuuksi Rovajärvellä
Kenttäkanuuna 155 K 98 tekee selvää jälkeä Rovajärven metsiin kaivautuneista kuvitteellisistavihollisista. puolustusvoimat Kuva: Viestilehtien arkistoROVANIEMI
Puolustusvoimien raskaat aseet, tykit, raketinheittimet ja kranaatinheittimet, jylisevät Rovajärven ampumakenttäalueella noin viitenä viikkona vuodessa. Kevyemmillä aseilla ammutaan noin 50 päivänä. Maalialuetta Rovajärven 110 000 hehtaarin pinta-alasta on reilu kolmannes.
Maalialueella kasvavasta ainespuusta tulee kranaattien käsittelyssä energiapuuta. Keskityksen jäljiltä pystyyn jäänyt puusto on pitkälti kranaatinsirpaleiden puhkomaa.
”Sirpalepuuta korjataan 10 000–40 000 kuutiometriä vuosittain. Puut haketetaan poltettavaksi maakunnan lämpölaitoksissa”, Metsähallituksen Keski-Lapin tiimin esimies Samuli Ollila Sodankylästä kertoo.
Sahapuuksi ei sirpaleita sisältävästä puusta ole; sirkkelinterät ovat liian kalliita metalliin sahattavaksi. Myös motojen teräketjut ja hakkureiden terät joutuvat sirpaleiden takia tavallista kovemmalle, teräremontit eivät ole harvinaisia.
Metsähallitus yrittää pelastaa komeimmat tukit haketukselta. Usein ajokoneen kuljettaja levittää tukkilanssin ja syynää parhaat pöllit sirpaleiden varalta miinaharavalla.
“Jos laite ei piippaa, tukit voidaan toimittaa sahalle. Sellun raaka-aineeksi sirpalepuu ei sovellu”, Ollila kertoo.
Metsähallitus vuokrasi Rovajärven alueen valtionmaat Puolustusvoimien harjoituskäyttöön vuonna 1949. Tuosta lähtien kranaatteja on satanut ampumakentän maastoon tuhansien laukausten vuositahdilla. Viime vuosina tykki on laukaistu noin 8 000 kertaa vuodessa.
Maalialueet ovat vaihdelleet vuosikymmenten aikana. Luonto on häivyttänyt vanhimmat kranaattikuopat liki huomaamattomiksi.
”Sirpalepuita voi löytyä mistä metsäkuviosta tahansa. Tarkkana pitää olla”, Metsähallituksen Keski-Lapin metsätiimin suunnittelija Mikko Parviainen sanoo.
Lähes kaikki kranaatit osuvat maaliin, mutta osoitteestaan erehtyneitä “haja-ammuksia” osuu toisinaan myös varoalueelle, maalialueen ulkopuolelle. Yksittäiset kranaattikuopat merkitään Metsähallituksen paikkatietojärjestelmään.
Ennen kuin metsäkoneet päästetään töihin maali- tai varoalueelle Parviainen varmistaa, että käsiteltävällä metsäkuviolla ei ole suutareita. Puolustusvoimat etsii ja raivaa räjähtämättömiä ammuksia maastosta joka kesä, joten niiden määrä on vähäinen.
“Niitä kuitenkin on, koska alueella on ammuttu vuosikymmeniä”, selvittää Jääkäriprikaatissa palvellut sotilasräjähteiden asiantuntija, kapteeni evp. Markku Ylivaara Sodankylästä.
Ylivaara sanoo, että tykistökranaatin sirpalevaikutus rikkoo puita ainakin sadan metrin säteeltä räjähdyspaikasta. Sirpaloitumisessa ammuksen kuori repeää räjähdyskaasujen paineen vaikutuksesta. Sirpaleiden lähtönopeus on ammuksesta riippuen 1 000–1 800 metriä sekunnissa.
Tykistön tulenjohtosektorilta puusto korjataan yleensä pois, jotta näkymä maalialueelle säilyisi. Metsähallitus tekee alueen hakkuut suurimmaksi osaksi, mutta myös Puolustusvoimat tekee puunpoistoja omana työnään. Osa ainespuusta käytetään harjoitusalueen kenttärakenteiden, kuten juoksuhautojen reunavallien tukemiseen.
Rovajärven alueen metsät kasvavat pääosin karuilla ja karuhkoilla kankailla.
“Metsät uudistetaan luontaisesti siemenpuiden avulla”, Parviainen sanoo.
Rovajärven ampuma-alue sijaitsee Rovaniemen, Kemijärven, Sodankylän ja Pelkosenniemen alueilla Naarman kairassa. Yksityisomistuksessa Rovajärven ampuma-alueen aluevarauksesta on pakkolunastusten ja maanluovutusten jälkeen noin 6 400 hehtaaria.
Koko maassa Puolustusvoimien harjoituskäytössä on 265 000 hehtaaria valtion maa- ja vesialueita.
KARI LINDHOLM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
