Stubb uhriutuu, Väyrynen vie tekijöitä kuin litran mittaa – Politiikka-Suomi -sarjaa vaivaa valuvika
Poliitikolta puhetta tulee kuin sudelta luonnontuotetta, kirjoittaa toimittaja Pekka Ervasti Ylen suositusta Politiikka-Suomi -sarjasta.Neljäkymmentä vuotta sitten Tamminiemen pesänjakajat kertoi raadollisesti, millaisia huippupoliitikot oikeasti ovat. Tänään tasavallassa kerää kiitosta Ylen sarja Politiikka-Suomi, jossa poliitikot itse kertovat, millaisia he ovat ja kuinka paljon he ovat joutuneet kärsimään.
Asialla ovat samat tekijät, jotka ovat aikaisemmin haastatelleet rock-muusikoita ja iskelmäväkeä siitä, millaista heidän elämänsä ja uransa on ollut.
Formaatissa piileekin uuden sarjan valuvika. Poliitikot eivät ole rock- tai iskelmätähtiä. Heitä ei kannattaisi arvioida ulosannin vaan tekojen perusteella.
Jos joku asia yhdistää poliitikkoja yli puoluerajojen, se on sosiaalisuus ja kyky hurmata kuulijansa. Puhetta tulee kuin sudelta luonnontuotetta. Haastattelijaksi ei tarvita kuin koulutettu labradorinnoutaja, joka vie mikrofonin poliitikon eteen. Show voi alkaa!
Kun Paavo Väyrynen potkii ensimmäisessä osassa armotta edesmennyttä presidentti Mauno Koivistoa, sarjan tekijöitä viedään kuin litran mittaa. Erityisen somaa on, kun Väyrynen kurmoottaa Koivistoa neuvostoliittolaisten kanssa vehtaamisesta. Näin tekee mies, joka yhdessä KGB:n Helsingin toimiston kenraalin kanssa juoni maahan presidentiksi Kremlin taskussa olevaa alkoholistia. Tästä ei jaksossa mainita mitään. Hei, haloo ja pari herättävää läpsäystä poskille!
Poliitikot politisoivat historian. Ei Anneli Jäätteenmäki (kesk.) joutunut eroamaan pääministerin paikalta sen takia, että hän vastusti Irakin sotaa – kuten sarja antaa ymmärtää – vaan siksi, että hän ryöstöviljeli kampanjassaan rikoksella saatuja ulkoasianhallinnon asiakirjoja ja puhui pötyä niiden alkuperästä julkisuuteen ja eduskunnalle. Tästä puolesta hän ei kuitenkaan halunnut haastattelussa tarkemmin keskustella.
Poliittisen vastatuulen yltyessä Jyrki Katainen (kok.) karkasi Brysseliin ja perustelee käpykaartiin lähtöään liikuttavasti, ettei enää pystynyt uudistumaan. Vaaleihin oli vuosi aikaa ja tappio tulossa. Olisiko siinä oikeampi syy?
Koska ennenaikaisia vaaleja ei uskallettu järjestää, seuraajaksi pökättiin Suomen sodanjälkeisen historian ehkä surkein pääministeri Alexander Stubb (kok.). Hän uhriutuu kameroiden edessä hymyhuulin. Mukava poikahan se on! Miksi ne sitä parjaa?
Sarjassa kamera kulkee hämyisiä eduskunnan käytäviä, varjot vaeltava salien seinillä. Visuaalisesti ollaan kuin Game of Thronesissa. Poliitikkoa verrataankin ritariin, jonka ratsu on puolue. Oikeansuuntaista, mutta riittämätöntä! Valkoinen enkeli hän on ja puolue kultainen kannel.
Kirjoittaja on politiikan toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
