”Lähden täältä vain jalat edellä”
”Jokaisen maallemuuttajan pitäisi läpäistä testi. Kestätkö ampiaisia, kettuja, karhuja, pimeyttä? Maaseudulla eläminen vaatii tahtoa”, pohtii Anne Mastomäki. Rami Marjamäki Kuva: Viestilehtien arkistoHÄMEENKYRÖ (MT)
Pinsiöläinen Anne Mastomäki istuu syntymäkotinsa portailla ja kertoo pihapiiristään.
”Tämä on minun kotitilani. Eläimiä meillä ei ole koskaan ollut. Naapurin kaakit joskus ovat olleet tuolla aitauksessa. Pieni metsätilahan tämä Alanen on.”
Vanhan puutalon portailta avautuu näkymä vanhalle laitumelle. Mahtavat raparperit ovat saaneet runsaasti hevosenlantaa. Unikot kukkivat heinikon seassa. Mastomäki ei tykkää liian nypitystä pihasta. Niin piha kuin elämä saa näyttää rosonsa.
”Teknisesti olen syntynyt Hämeenkyrön silloisessa sairaalassa 56 vuotta sitten. Kun valmistuin ylioppilaaksi, muutin kiireesti kaupunkiin ja sanoin, että koskaan en tule takaisin. Mutta parissa vuodessa mieli muuttui.”
Kun oma äiti vuonna 1988 kuoli, tytär muutti takaisin kotitilalle huolehtimaan ikääntyneestä isästään.
”Ehdin työskennellä toistakymmentä vuotta pankkialalla. Koin laman ja burn outin. Mitään muuta en ole jäänyt kaipaamaan kuin säännöllistä palkkapäivää.”
”Mut saa viedä täältä jalat edellä. Ennen en lähde Pinsiöstä!”
Kun kotikylä on sydämen asia, kylän asioista haluaa pitää huolta. Mastomäki on yksi niitä kyläaktiiveja, jotka ovat ehtineet laittaa lusikkansa moneen soppaan.
”Kun syksyllä 1990 soitettiin, että lähtisitkö Pinsiö-Seuran johtokuntaan, minä hölmö lähdin. Ja sillä tiellä ollaan.”
”Olen Pinsiö-Seuran sihteeri, Pirkan kylien puheenjohtaja, Heiska ry:n hallituksen jäsen, Kyrön kylien sihteeri...”
Tällä hetkellä tehonainen tekee paitsi kotipalveluhommia myös toimii osapäiväisenä työntekijänä Pirkan kylien toimistolla.
”Kyllä tekevälle töitä aina löytyy. Kylätyön kautta tekeminen on erittäin mielekästä ja tärkeää.”
Kun Mastomäeltä kysyy millaisia ihmisiä elinvoimaiset kylät tarvitsevat, vastausta ei tarvitse odotella. Monenlaisia.
”Ensinnäkin tarvitaan vastuunkantajia, jotka ovat kylien liikkeelle paneva voima. Yhtä tärkeitä ovat tekijät, jotka tulevat ja tekevät, kun sanotaan aika ja paikka. Tarvitaan myös osallistujia, jotka tulevat paikalle, jos joku järjestää jotain häppeninkiä.”
Mastomäki muistuttaa, että on myös yksi tärkeä ihmisryhmä, joita ilman kyläelämä olisi yksitoikkoista.
”Tarvitaan niitä marisijoita. Nimitys on ehkä ruma, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Pitää aina miettiä onko asiat tehty oikein ja otettu kaikki huomioon. Ilman marisijoita puuttuu kritiikki.”
Mihin kategoriaan Mastomäki sitten itsensä lukee?
”Minä olen toisaalta ideoija ja toteuttaja, mutta myös toppuuttelija ja terveen järjen käyttäjä. Ihan kaikkia villejä ideoita ei kannata toteuttaa, vaikka se kivaa olisikin.”
Pirkan kylien toiminnassa Anne Mastomäki on päässyt seuraamaan viime syksystä asti aitiopaikalta kylätoimintaa Pirkanmaan mittakaavassa. Puheenjohtaja arvioi kylätoiminnan olevan vakiintunutta ja vakaata.
Näin kesällä kylät ovat erityisen aktiivisia. Joka kylällä tapahtuu jotain.
”Itse esimerkiksi kävin juhannuksena Heiskalla katsomassa seudun komeinta kokkoa. Siellä oli koolla satoja ihmisiä ja tiet olivat aivan tukossa.”
Kylän tapahtumat ovat keskittyneet viime vuosina perinteisiin menoihin. Uusia pusujuhlia tai eukonkantoja ei ole ideoitu.
”Ihmiset haluavat kohdata ilman suurta show’ta. Perinteiset kesätapahtumat ovat nyt suosittuja.”
Oman osuutensa suosiosta ovat lohkaisseet erilaiset liikunnalliset tapahtumat.
”Liikunnalliset tapahtumat vetävät nyt selkeästi väkeä. On pyöräilyä, kirkkovenesoutua, kimppakävelyä. Liikunta on muodissa ja se näkyy kylilläkin.”
STINA HAASO
Kylän kasvo -sarjassa
tutustumme kesän ajan
monenlaisiin kylien
aktiivisiin ihmisiin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
