Pian takaisin
sana sunnuntaiksi
Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
”Hoosianna!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Siunattu isämme Daavidin valtakunta,
joka nyt tulee!
Hoosianna korkeuksissa!”
Mark. 11: 1-10
Kirkkovuoden tärkeimmät juhlat, Pääsiäinen ja Joulu lähtevät liikkeelle samalta paikalta , Öljymäen rinteeltä. Uuden kirkkovuoden alkajaisiksi vietämme Hoosianna-pyhää, jonka aiheena on Jeesuksen saapuminen Jerusalemiin ratsain. Evankeliumien kronologiassa tapahtuma liittyy toki pääsiäisaikaan, mutta adventin alkajaisiksi pienen aasin askelissa ja Hoosianna-hymnissä on jotain tärkeää ja hyvin aikaan ja aiheeseen sopivaa.Uudessa kirkkovuodessa kaikki alkaa niin pienestä ja pysyykin pitkään pienenä, mutta kasvaa lopulta suuriin ja suurenmoisiin merkityksiin.
Jeesus oli kansan keskellä kävelevä hallitsija, matalalla ratsastava kuningas, siksipä kai hän halusi matalan ratsun. Kyläpahasen kuja-aasi oli hänen mielestään sopiva ratsu. Korkeampi kuningas olisi kai valinnut kipinöiväkavioisen raudikon. Toinen syy kuja-aasin valintaan oli se, ettei kukaan ollut istunut vielä sen selässä. Tiedämme että aasi on kovapäinen eläin ja itämailla on yhä tapana varsin kovalla kädellä komentaa kovapäistä juhtaa.
Vanha aasin luuska olisi ollut helposti pilalle hakattu tapaus, kujan varsa sitä vastoin oli vielä pilaamaton mahdollisuus.Jeesuskaan ei pilannut pientä aasia, saipahan pikkuaasi vain kokea jotain ennen näkemätöntä. Arkivarsasta tuli taivasten valtakunnan täysi juhlaratsu. Se mitä Jeesus saa käyttöönsä säilyy pilaantumattomana, ehjänä ja onnellisena. Pienestä aasista taisi tulla maailman kaikkien kylien onnellisin aasi.
Toinen tärkeä asia, mikä opetuslapsiparin piti kertoa kuja-aasin omistajalle, oli se, että lainaratsu palautetaan pian. Kun Jeesus saa jotain itselleen, hän lähettää sen kohta vapaaksi kokeilemaan siipiään. Ehkäpä pieni aasi pääsi tämän koelennon jälkeen jo oikeisiin töihin, eikä virunut kujalla kuin koira kopillaan. Koira sentään osaa vahtia, mutta aasi on kujalla tylsistymässä turhan panttina.
Adventtina kulkee yhä keskellämme arkinen kuningas, joka etsii ja kysyy käyttöönsä jotain ehjää ja onnea odottavaa. Mahtaakohan meidän elämästämme löytyä vielä pientä sellaista, jota rauhanruhtinas voisi käyttää hoosiannansa kaiuttamiseen. Kun Herramme saa käsiinsä jotain tällaista, hän ei pidä sitä itsellään , vaan lähettää sen pian takaisin niiden hyväksi, joiden keskellä elämme. Tällä tavoin on valtakunnista suurimman tarkoitus toteutua tavallisen elämämme pienissä askelissa.
Parhaat asiat eivät synny väkisin eikä pakolla vaan rohkaisemalla ja luottamalla. Adventin Herra liikkuu juuri tällä meiningillä keskellämme. Hyvää uutta kirkkovuotta kaikille kujille!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
