Valvonnan kustannuksia siirretään yrityksille
Ympäristölupien ja -valvonnan viranomaistyön kustannuksia aiotaan pian kattaa perimällä yrityksiltä niistä suuremmat maksut, eduskunnan ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Martti Korhonen (vas.) sanoo.
Suurten yritysten luvat ja niiden valvonta työllistävät viranomaisia niin paljon, että toimistot ruuhkautuvat ja käsittelyajat pitenevät.
”Suurten hankkeiden vaatima työ on jostain muualta pois. Kaivoksilta tulee lupamaksuja suhteessa niiden vaatimaan työmäärään liian vähän. Ei sinne yhteiskunnan rahaa tule panna”, Korhonen sanoo.
Eduskunta päättää syksyllä esimerkiksi luonnonsuojelulaista ja metsälaista. Myös kaivoslain muuttaminen voi nousta esille. Yksityiskohdat ovat auki, mutta niihin valvottavan maksuvelvollisuus leivotaan mukaan.
”Periaatteelle on laaja poliittinen tuki, en ole kuullut soraääniä. Valvottava maksaa -periaate on olemassa jo esimerkiksi pankkivalvonnassa”, Korhonen sanoo.
Valtio ei aio tehdä voittoa periessään kustannuksia.
”Se on periaatekysymys. Ulkomaiset yritykset saavat nyt yhteiskunnalta valtavan määrän osaamista ja tutkimusta käyttöönsä käytännössä ilman korvausta.”
Esimerkiksi Geologian tutkimuskeskuksen tuottama aineisto on ilmaiseksi yritysten käytössä.
Lainsäädäntöä täytyy pystyä muuttamaan nopeastikin, jos se osoittautuu huonoksi. Näin on käynyt heinäkuussa 2011 voimaan tulleelle kaivoslaille.
”Ajatuksena oli, että valvonta viedään lähelle, mutta onko se jo liian lähellä. Esimerkiksi Talvivaarassa tuli 90 huomautusta ennen kuin hallintopakkoa käytettiin.”
Lisäksi korvaukset maanomistajalle ovat Korhosen mukaan liian pienet.
Korhonen kritisoi toukokuussa vihreiden kehitysministeri Heidi Hautalaa löperöstä omistajaohjauksesta Talvivaaran ympäristöongelmien ratkaisemisessa. Valtion olisi syytä tiukentaa otetta ongelmista.
”Mitä hyötyä on omistaa, jos ei voida ongelmiin puuttua? Omistaminen on sitä, että sanotaan suunnat ja linjat jopa henkilövalintoja myöten.”
Sama pätee myös kuluttajien omistamaan osuuskauppaan. Molemmissa omistajan vallankäyttö on jäänyt vähälle. Osuuskauppa ei ole huolehtinut kotimaisesta ruuasta ja laadusta, vaikka kuluttaja niitä arvostaa.
”Tunnustetaan, että on ongelma, mutta jäädään kädet ristissä odottamaan, että joku muu tekee sille jotain.”
Korhonen ihmettelee, miksi poliitikoilta vaaditaan toimia, jos omistaja ei toimi.
”Jos omistaja ei tee mitään, niin minkälaisella lailla sitä korjataan?”
Maatalouden tuottajahintojen alhaisuus huolettaa Korhosta.
”Ei se tuottajahinta ole kohdallaan. Liian paljon välissä on ilmaa. Vaikuttaminen kuitenkin on hankalaa, siihen ei lain kautta pääse puuttumaan.”
Korhonen osoittaa sormea kaupan suuntaan.
”Kaupan vastuu on todella iso. Mutta osuuskauppa on toinen suuri toimija, kyllä siellä edustajisto voisi vaatia muuttamaan painotusta.”
Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja on saanut seurata vierestä maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön keskustelua tehtävien jaosta. Korhonen ei usko ministeriöiden yhdistymiseen.
”Jako tuo jännitettä, mutta myös laajemman näkökulman yhteiskuntaan. Ne sparraavat toisiaan ja välillä ottavat yhteenkin, mutta kumpaakaan ei voi alistaa toiselle.”
Vasemmistoliitto ei ole ympäristöpuolueena suuremmin esiintynyt. Niinpä ympäristöasioista ei ole tullut kynnyskysymyksiä.
”Ydinvoimasta ja vesivoiman rakentamisesta puolueen kanta on kielteinen. Mutta ydinvoimassa on vapaitten käsien linja, joten osa on puolesta, osa vastaan. Vesivoimasta löytyy kahta jos ei kolmea linjaa.”
AIMO VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
