Aikamatka Kekkosen maailmaan kiinnostaa edelleen
Lauri Salminen Tamminiemen tiloja, kuten salin, voi nykyisin vuokrata yksityiskäyttöön. Kuva: Viestilehtien arkistoKomean johtajapöydän edessä olo on aika pieni. Sen ääressä maamme suuntaviivoja ovat vetäneet vuorollaan Mannerheim, Ryti ja Kekkonen.
Taustalla seisoo veistos, jonka Nikita Hruštšov toi Moskovasta 60-vuotislahjaksi Kekkoselle.
Presidentin työn kulisseihin on voinut tutustua vuodesta 1987, jolloin Urho Kekkosen museo Tamminiemi avattiin yleisölle.
Lauantaina Tamminiemi avaa ovensa jälleen, kaksi vuotta kestäneen kunnostuksen jälkeen. Kyselyitä ja ryhmävarauksia aikamatkalle Suomen historiaan on jo tullut.
”Kekkosen aika oli niin pitkä, että se kyllä muistetaan. Lehdissä näkyy vieläkin usein Kekkosen nimi, ja Kekkosen aikaa tutkitaan paljon”, vastaava opas Mervi Saarenmaa kertoo.
Saarenmaa on huomannut, että nuoret ovat löytäneet museon. Koululaisryhmiä on käynyt aina, mutta tällä vuosituhannella on käynyt entistä enemmän oma-aloitteisia nuoria museovieraita.
Tamminiemessä yhdistyvät erikoisella tapaa arvokkuus ja vaatimattomuus.
Museonhoitaja Aino-Maija Kailan mukaan Sylvi ja Urho Kekkonen eivät rahasta juuri puhuneet.
”He olivat hyvässä mielessä arkisia.”
Lounaan Kekkonen nautti kultaisen pöydän ääressä salissa, jossa kiiltelevät kilpaa kultaesineet ja musta flyygeli. Monet veistokset ovat lahjoja presidentille.
Pyöreän pöydän ääressä syötiin usein kalaa. Kalamiehen yksi lempiruoka oli lahnanpääkeitto. Ruislimput tulivat padasjokelaiselta emännältä ja vihannekset Kultarannasta.
Jokaisessa huoneessa oli summeri, jolla pystyi lähettämään kutsun keittiöön.
Itse keittiö on vaatimaton ja perinteisen 70-lukulainen keltaisine kaapinovineen ja kukkaverhoineen. Restauroinnin jälkeen keittiö on avoinna yleisölle ensimmäistä kertaa.
Rappusia pitkin pääsee alakerran vallan symboleiden keskeltä arkiseen yksityisyyden piirin. Yläkerrassa sijaitsevat Sylvi ja Urho Kekkosen makuuhuoneet.
”Monilla vierailla tulee helpotuksen huokaus, kun he saapuvat yläkertaan. Täällä on niin tavallista”, Kaila sanoo.
”Kun vallan verho vetäistään pois edestä, huomaa että presidentit ovat vain ihmisiä.”
Yläkerran kirjahyllyistä huomaa, että pari luki paljon. Pelkästään kirjauutuuksille ja paikoilleen pantaville opuksille on oma hylly.
Kaila vakuuttaa, etteivät kirjat olleet vain koristeita, vaan niiden sivuja on selvästi selailtu.
Sylvi Kekkosen makuuhuoneen pienessä pukeutumishuoneessa syntyi Amalia-romaani.
Legenda on tietysti hirsisauna, jonka lauteilla on istunut monia Neuvostoliiton johtajia, kuten Hruštšov.
Mervi Saarenmaa kuitenkin toppuuttelee, että sauna oli rentoutumista varten, eikä siellä tehty poliittisia päätöksiä – vaikka ehkä pohjustettiin.
Maan asioista keskusteltiin viikoittain Kekkosen koolle kutsumassa saunaseurassa. Vakiojäseniin kuului muun maussa kansantieteilijä Kustaa Vilkuna.
Saunomaan pääsee kuka tahansa, jos on valmis maksamaan 8 000 euron vuokran. Myös Tamminiemen muita tiloja voi nykyisin vuokrata.
Sauna rakennettiin vuonna 1956, kun Kekkonen muutti Tamminiemeen. 60-luvulla tiloihin rakennettiin noin seitsemän metriä pitkiä uima-allas.
”Meressä ei oikein uitu, sillä se oli silloin aika saastunut”, Saarenmaa kertoo. Talvisin laiturille oli kuitenkin käyttöä, kun Kekkonen lähti sen nokasta hiihtelemään merelle.
EMILIA LAVONEN
Urho Kekkosen museo on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin
kello 11–17.
Opastukset kello 11–16
tasatunnein.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
