Satulakorjaamo tekee välillä liiankin hyvää työtä
Satuloiden sovitus on Sanna Tuomen erikoisalaa. Tässä mallina Rissala-tamma. Kimmo Haimi Kuva: Viestilehtien arkistoYPÄJÄ (MT)
Ypäjän Satulakorjaamon tavallisin ”potilas” on lysähtänyt satula: täytteet ovat painuneet kasaan niin, että ratsastajan istunta on vino ja hevosella hankala olla. Tällainen potilas puretaan, täytetään huolella uudelleen ja kootaan entistä ehommaksi.
Yrityksen perustaja Sari Airo on tarkka työn laadusta. ”Periaate on, että korjatun satulan pitää näyttää siltä kuin sitä ei olisi koskaan avattukaan.”
Niinpä kerran sattui kohdalle asiakas, joka luuli, että häntä huijataan – ettei satulalle ole tehty mitään.
”Hän ei maksanut laskuaan. Oikeastaan sen olisi voinut ottaa kohteliaisuutena!”
Onneksi hankalia asiakkaita on ehkä yksi tuhannesta. Muut osaavat arvostaa yksilöllistä palvelua ja laadukasta jälkeä.
Yrityksen maine on kiirinyt laajalle, ja satuloita tulee koko maasta. Kauempaa ne lähetetään yleensä Matkahuollon rahtina, mutta toipa eräs asiakas hevosensa Rovaniemeltä saakka, jotta satulaa päästiin sovittamaan työn eri vaiheissa.
Sari Airon ja Sanna Tuomen yritys sijaitsee Ypäjän Hevosopiston vieressä. ”Kaikki luulevat, että tulimme tänne opiston takia, mutta yritys oli olemassa jo ennen opistoa.”
Opisto auttaa osaltaan asiakkaiden tavoittamisessa, sillä siellä käy vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä eri tapahtumissa.
Airo on alkujaan helsinkiläistyttö, joka ylioppilaaksi päästyään hakeutui Ypäjälle hevostalous- ja ratsuvalmentajakoulutukseen. Jo kotona hän oli oppinut kädentaitoja, ja koulussa sama jatkui valjastöiden merkeissä.
Koulu päättyi syyskuun lopussa 1988. Seuraavana päivänä starttasi Airon oma yritys.
Kunnan elinkeinoasiamies antoi arvokasta apua yrityksen alkuvaiheen kiemuroissa. ”Mutta kaiken kaikkiaan minusta tuntuu, että aloittaminen oli käsittämättömän helppoa.”
Järvenpääläinen Tuomi hakeutui Ypäjälle niin ikään ratsastuksenohjaajakoulutukseen. Valmistuttuaan hän perusti hoitotallin sadan metrin päähän Airon yrityksestä.
Kahdeksan vuoden kuluttua Tuomen selkä alkoi oireilla päivittäisestä ratsastuksesta. Oli aika myydä yritys pois ja opiskella datanomiksi.
Airon yritys oli Tuomelle tuttu jo talliyrittäjäajoilta, ja ”vahingossa” hän alkoi autella siellä silloin tällöin.
”Sanna oli ihan pelottavan hyvä”, Airo kertoo.
Lopulta Airo myi puolet yrityksestään Tuomelle. ”Se piti sitouttaa tähän, ettei se perustaisi omaa yritystä kylän toiselle laidalle.”
Kahdestaan työ alkoi sujua entistä paremmin. Toinen taitaa paremmin yhden työvaiheen ja toinen toisen. Nyt korjausta tehdään vähän kuin sarjatyönä.
Tosin liukuhihnatyötä tästä ei ikinä tule. Jokainen satula on omanlaisensa, eikä koskaan voi etukäteen sanoa, meneekö johonkin työhön vartti vai kolme tuntia.
Yrityksessä on vierastalli, jonne asiakas voi tuoda hevosensa. Satulaa sovitellaan tallissa ennen ja jälkeen korjauksen ja lisäksi naapurin maneesissa ratsastajan kanssa.
Jos hevosta ei voida tuoda paikalle, perustiedot satulan istuvuusongelmasta kysytään puhelimessa ja asiakas lähettää kuvia sähköpostilla. Molempien naisten ratsastuskokemus auttaa tulkitsemaan, missä vika on, kun asiakas esimerkiksi kertoo satulan tuntuvan vinolta.
Työhön kuuluu siis paljon muutakin kuin ratkontaa, purkua, täyttämistä ja ompelua. Yhden asiakkaan kanssa voi vierähtää puoli päivää.
Ehkä tämä paneutuminen on juuri se, joka on kannatellut yritystä lama-aikojen yli.
”Kilpailevia yrityksiä syntyy, mutta moni lopettaa pian. Lähes 200 euroa satulan toppaamisesta voi kuulostaa helpolta rahalta, mutta se ei sitä ole, ja uudet yrittäjät huomaavat sen pian”, Tuomi sanoo.
”Tässä tarvitaan yllättävän paljon voimaa. Ja kärsivällisyyttä sekä tietynlaista perfektionismia. Jos yrittää oikaista, pieleen menee.”
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
