Metsäteollisuudelta puuttuu yrityshenki
1970- ja 1980-luvuilla metsäpatruunat seurasivat silmä kovana, osoittivatko metsävaratiedot jossain osassa maatamme hakkuusäästöä. Myönteisessä tapauksessa investointisuunnitelmat virisivät, ja pian hakemus luvasta tehtaan perustamiseen lähti Suomen Pankkiin, jolta tuolloin vaadittiin hyväksyminen puunkäytön merkittävään lisäämiseen.
Tällä hetkellä metsävarat sallisivat 2–3 uuden sellutehtaan perustamisen – yhden niistä Pohjois-Suomen puun varaan. Metsämme ovat vajaakäytössä, ja puun tuonti vain pahentaa tilannetta.
Tuotteiden menekki ei aseta esteitä jalostuksen lisäämiseen: sellu, kartonki ja pehmopaperit ovat vetäneet hyvin lamassakin. Paperin laskeva kysyntä on ollut ongelmana, mutta talouden elpyminen ja tehtaiden lopetukset ovat helpottamassa paperinkin tilannetta.
Miksi metsäyhtiöt sitten eivät ole kiinnostuneet investoimaan kotimaan puun varaan?
Ilmeisesti ne tuntevat olonsa mukavaksi tilanteessa, jossa kuituraaka-aineesta ei tarvitse kilpailla. Julkisuudessa ne esittävät perusteena haluttomuudelleen muun muassa epävarman puunsaannin, vaikka ne eivät ole joutuneet Suomessa kertaakaan pysäyttämään tehtaita puun puutteen takia.
Epävarmuutta aiheuttaa teollisuuden edustajien mukaan metsätilojen pieni koko. Tämä on kestämätön peruste: puun hankinnan kannattavuuden ratkaisee leimikon laatu, ei puunmyyjän hehtaarien luku.
Pieni tila voi tarjota yhtä hyvän hakkuukohteen kuin isokin, tosin ei joka vuosi!
Investointivaje on kuituteollisuudessa. Sahat ovat hoitaneet leiviskänsä suomalaisen puun jalostuksessa hyvin. Ne kilpailevat tukkipuusta markkinalähtöisesti vientikysynnän ja -hintatason sallimissa rajoissa.
Pitkäkuituisen havupuumme varaan olisi turvallista rakentaa jalostusta: pitkän kuidun raaka-aineet maailmalla ovat rajalliset. Sitä ei uhkaa ylitarjonta kuten on lyhytkuituisen sellun tilanne jätti-investointien takia.
Uusien sellutehtaiden syntyminen olisi maallemme todellinen sampo. Liukosellusta osataan tehdä kankaita, mutta erilaisten selluloosalajien jalostus antaa mahdollisuuksia myös uusien tuotteiden kehittämiseen.
Nanosellun mahdollisuuksia selvitellään, ja selluloosan yhdistäminen muoveihin on jo käynnissä.
Selluloosan jäteliemet ovat tärkeimpiä kotimaisen energian lähteitämme, mutta liemet ovat myös mahdollinen kemian teollisuuden lähtöaine.
Viime vuosina paperin laskeva menekki on antanut virheellisen kuvan metsäteollisuutemme tilasta ja merkityksestä. Metsäviennin osuus on nyt 20 prosenttia. Sen todellinen merkitys on paljon isompi, sillä se tarvitsee tuotteisiinsa ratkaisevasti vähemmän tuontipanoksia kuin muut vientialat.
Mahdollisuuksia viennin kasvattamiseen kotimaisen työn ja raaka-aineen varassa on runsaasti – pitääkö yrittäjät kutsua ulkomailta?
Tapio Laiho
metsänhoitaja
Jyväskylä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
