Simonkadulla Piispat talousguruina
Kun hätä on suuri, yleensä pyydetään apuun jotain korkeampaa voimaa. Vaalikauden toistaiseksi luovimmasta keskustelusta vastaa valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.). Hän kutsui joukon piispoja pohtimaan Suomen talouden eettisiä ongelmia Helsingin yliopiston juhlasaliin.
Ministeri korotti kertaheitolla piispat talousguruiksi. Tosin metropoliitta Ambrosius myönsi tilaisuudessa (HS 22.1.), että ministeriöllä ”menee kyllä jo aika huonosti, kun piispatkin kutsutaan auttamaan”.
Urpilaisen johtamistyyliin on kertynyt perin hengellisiä merkkejä. Viimeksi euroryhmän kokouksessa hän päivitteli, että ryhmän talouspäätöksiä ohjaa ”näkymätön käsi”, kuten taloustieteilijä Adam Smith kuvaili taannoin markkinataloutta.
Kaikenlaiseen korkealentoiseen pohdiskeluun valtiovarainministerillä onkin nyt aikaa. Ministeri alkaa olla asioiden ytimessä, mutta milloin Suomen kurjistuvaa taloutta alkaa johtaa Jutta Urpilaisen näkyvä käsi?
Poliitikon loukkaantuminen toisen poliitikon puheista alkaa olla jo suomalaisen poliittisen keskustelukulttuurin kummallinen piirre. Viime viikolla perussuomalaiset kokivat vääryyttä.
Ammattiliitto Pron puheenjohtaja ja mahdollinen SDP:n puheenjohtajatyrkky Antti Rinne tölväisi perussuomalaisia (HS 19.1.). Pientä kohua maiskutellen ”äijäfeministi” Rinne päätti sanoa ilkeästi – mukava otsikko mielessä.
Tasa-arvotaistelija Rinteen mielestä perussuomalaiset on populistinen puolue ilman arvoja. Kun arvoja ei ole, puolueessa ”voidaan yhtäkkiä olla rasistisia ja fasistisia”, kuului väite.
Tämä yleinenkin pohdiskelu riitti, ja kansanedustaja Kaj Turunen (ps.) toimitti lausunnosta poliisille rikosilmoituksen.
Otsikkohuumassa Turunen vain unohti, miksi oli jättämässä koko ilmoitusta. Hän ei edes miettinyt, voiko puolue olla kansanryhmä tai mitä pitäisi selvittää.
Perussuomalaisetkin osaavat pahoittaa mielensä, jos politiikassa joku sanoo ilkeästi. Aika pian poliisi ilmoitti, ettei ilmoitus johda mihinkään.
Perussuomalaisten herkkähipiäisyys ihmetytti naapurissa, monet rökitykset kokeneessa keskustassa. Puoluesihteeri Timo Laaninen päivitteli Facebookissa, mikä ”vimma on tehdä politiikasta poliisiasiaa”.
Eiköhän kyse ole tulevien eduskuntavaalien äänivimmasta.
Pakkoliitospykälädraama jatkuu hallituspuolueiden sisällä. Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) sallii, että hallituksessa etenkin SDP voi mellastaa kuntapolitiikassa. Puolue voi kerätä poliittisia irtopisteitä yhteisestä kuntapolitiikasta välittämättä.
Viime viikolla demarit pyristelivät irti pakkoliitospykälästä esittämällä ensin Antti Lindtmanin ja sittemmin Jutta Urpilaisen myötävaikutuksella seutuhallintoa Turun ja Tampereen seuduille.
Ajatusta kaupiteltiin kuntaministeri Henna Virkkuselle (kok.), mutta hän suhtautui esitykseen happamasti. Ei mennyt kuin muutama päivä, niin myös kansanedustaja Tytti Tuppurainen (sd.) esitti myös Ouluun seutuhallintoa.
Kuntapolitiikan huutokauppa jatkuu. Kolme on nyt keskustelussa. Milloin loput seitsemän seutua kinuavat itselleen seutuhallintoa?
Mutta joku sentään uskaltaa. Siilinjärveläinen kansanedustaja Tuula Väätäinen (sd.) lipeää hallitusrintamasta, sillä hän esitti tiistaina koko pykälän kuoppaamista.
Hallituksen huipulle povataan monella eri foorumilla ajolähtöjä, vai onko näin sittenkään? Kummallista on, että runsas vuosi ennen eduskuntavaaleja spekulointi pääministeri Jyrki Kataisen uranäkymillä vain jatkuu. Komissaaripäätöksestä tiedetään vasta huhtikuussa.
Pääministerin poliittinen uskottavuus horjuu, kun keskustelun hänen tulevaisuudestaan kiihtyy.
Samaan aikaan kulisseissa pohditaan puoluejohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen poliittista uskottavuutta, joka joutuu puolestaan toukokuussa puntariin.
Hallituksella ei ole helppoa. Maaliskuun kehysriihestä molemmille on nyt sentään tarjolla jokin hätäuloskäynti.
JANNE IMPIÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
