Kuka on oikeassa ?
Ketä uskoa ja kuka on oikeassa, kun johtavat poliitikot yrittävät ratkaista Eurooppaa koskevaa talouskriisiä, joka on myös jo poliittinen kriisi?
Sen ratkaisuksi esitetään valtavaa rahoituspakettia, jonka toteuttamiseksi Suomi itse joutuu ottamaan lainaa ja antamaan takauksia, joiden määrä on enemmän kuin puolet valtion vuosibudjetista.
Tähän kun lisätään jo tämänhetkinen valtionvelka, puhutaan lähes kahden vuoden vuosibudjettia vastaavasta määrästä.
Ymmärretäänköhän riskin suuruutta?
Nyt on annettu ymmärtää, että Suomi on hoitanut asiansa hyvin ja että meillä on varaa ja jopa velvollisuus osaltamme osallistua huonosti asiansa hoitaneiden valtioiden pelastamiseen. Tällä hetkellä koko euroalueella puhutaan useista sadoista, ehkä jo tuhannesta miljardista eurosta.
Lopullisesta määrästä ei liene vielä kellään tietoa. Kauniisti ajateltu.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt euroalueen valtioiden tämänhetkinen velkatilanne. Kuinka niistä selviydytään tulevaisuudessa? Kuinka euroalueen kansantaloudet kykenevät tuottamaan sen ylijäämän, jolla nämä kaikki vastuut voidaan selvittää ja hoitaa?
Voidaan hyvin perustella koko euroalueen kasvun ja ”hyvinvoinnin” perustuneen velkarahoitukseen. Saavutetuista eduista ei eurokansalainen tunnetusti anna periksi. Se on näkynyt jopa rajuina mielenosoituksina ja lakkoina Välimeren valtioissa.
Herää kysymys, luotetaanko enää yhteisiin joukkovelkakirjoihin (eurobondeihin). Kenelle ne sitten jäävät ”mustiksipekoiksi”, jos ja kun todetaan, että voima ja usko ei riitäkään Euroopan pelastamiseen.
Ja joudutaanko vielä todistamaan kansanviisautta: ”kun ottaa pirun keskellä järveä veneeseen, on sen kanssa soudettava rantaan asti”.
Toivottavasti olen väärässä ajatuksineni.
Matti Kemppainen
Hyrynsalmi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
