Rokotekeskustelu roihahtaa hetkessä

Kerroin hankkineeni lapselleni vesirokkorokotteen. Ja toisenkin.

Kuulijaksi sattui intohimoinen rokotteiden vastustaja, jonka mielestä jokainen lapselle

annettu piikki on täynnä lapsen elimistön

sekoittavia vierasaineita. Olen siis pilannut

lapseni elämän.

Minulle harmiteltiin myös sitä, etten ollut tuonut lastani vesirokkobileisiin. Olisin

kuulema säästänyt sen 70 euroa per rokoteannos, kun olisin hankkinut tuttavaperheeltä vesirokon lapselleni.

Ei auttanut selityksenä, että pidän vesirokkoa

karmeana tautina. Eikä se, että vesirokkorokotetut välttävät ikävät jälkitaudit. Ja että samalla saa suojan aikuisiällä puhkeavaa vyöruusua vastaan.

Olisi pitänyt olla valmistautunut rokotetaisteluun. No. Seuraavan kerran olen.

Sikainfluenssarokotteen jälkimainingit

heijastelevat yhteiskunnassa vielä pitkään. Keskustellaan rokotteiden haittavaikutuksista ja siitä, tarvitaanko rokotteita lainkaan.

Epäonnistuneen rokotusfarssin tuloksena

etenkin lapsiperheisiin on kylvetty epäluottamus rokotteisiin.

Moni jättää esimerkiksi kausi-influenssarokotteen ottamatta, minkä vuoksi väestölle

ei saada rokottamalla yhtä hyvää suojaa kuin aiemmin.

Vakavampi ilmiö on, että moni perhe kertoo jättävänsä osittain tai jopa kokonaan lapsensa rokottamatta. Rokoteohjelman rokotteita

pidetään kuin valikoimana, josta noukitaan

itselle mieleiset vaihtoehdot.

Rokotteista on tullut perheitä voimakkaasti jakava asia. Olet joko puolesta tai

vastaan.

Hyvä esimerkki on juuri vesirokkorokote. Ne, joiden kokemus vesirokosta tautina on

vain pari näppyä, eivät ymmärrä millainen viikkojen piina märkivien rupien ja jälkitautien kanssa eläminen voi olla.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos on

suosittanut vesirokkorokotteen ottamista

lasten rokoteohjelmaan jo vuosia.

Kalliin hinnan vuoksi se odottaa yhä. Tällä hetkellä rokotteen voi hankkia lapselleen, jos sen maksaa itse.

Vesirokko ei ole ainoa rokote, jota

vanhemmat hankkivat lapselleen rokoteohjelman ulkopuolelta. Paljon matkustelevat perheet hankkivat lapsilleen esimerkiksi

hepatiittirokotteet.

Nettikeskustelut roihahtavat hetkessä puolesta ja vastaan. Vanhemmat ottavat

kiihkeästi kantaa aiheeseen.

Perusteluja haetaan eri tasoisista asiantuntijalähteistä, mutta myös toisista nettikeskusteluista ja iltapäivälehdistä.

Hyvällä ilmaisulla varustettu agitaattori

voi pelotella epävarmoja vanhempia niin,

että kausi-influenssapiikin lisäksi koko perusrokoteohjelmaa aletaan epäillä.

Rokottamatta jättämispäätöksiä

perustellaan usein sillä, että Suomessa on melko pieni todennäköisyys lapsen saada

esimerkiksi poliota, kurkkumätää tai hinkuyskää.

Ollaan helposti tyytyväisiä tilanteeseen, mutta ei ymmärretä mihin se perustuu –

vuosikymmenten järjestelmälliseen rokoteohjelmaan.

Jotta vakavat taudit pysyvät poissa jatkossakin, suurin osa lapsista pitää rokottaa.

Emme elä pullossa. Emme voi vaikuttaa

toisten tekemiin valintoihin. Muiden valinnat sen sijaan vaikuttavat meihin.

Matkustelu on tuonut joitain vakavia tauteja

Suomeen myös takaisin. Esimerkiksi tuhkarokko on vakava tuliainen.

Vaikka rokottamattomien lasten perhe ei koskaan matkustelisi ulkomailla, ei tarvita

kuin jonkun muun tuliaisena tuoma virus –

ja epidemia syntyy.

Rokottaako vai eikö rokottaa? Minä rokotan.

Vaikka oma lapseni olisi terve, oma napa ei ole ainoa näkökulma asiaan. Kyse ei ole vain minusta, vaan meistä kaikista.

Samassa päiväkotiryhmässä voi olla sairas lapsi, jolle koko hoitoryhmän terveys on etu. Esimerkiksi flunssakierteeseen joutunut lapsi sairastuu helpommin muihinkin tauteihin.

Jokainen rokottamaton lapsi, jolla ei ole

terveydellistä syytä jättää rokotusohjelman

perusrokotteita ottamatta, on yhteiskunnan

vapaamatkustaja.

En haluaisi viedä lastani päiväkotiin tai

kouluun, missä suurin osa lapsista on rokottamattomia luonnonlapsia.

stina.haaso@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF