Pienpetopyynti on vienyt mennessään
ILOMANTSI (MT)
Runsaat 10 000 ajokilometriä, 119 minkkiä ja 53 näätää. Siinä tilastotietoja ilomantsilaisen Pertti Jeskasen viime vuodesta.
”Kyllähän joku pitää minua varmaan kylähulluna”, toteaa Jeskanen pilke silmäkulmassa harrastuksestaan. Hän kertoo käyvänsä usein töiden jälkeen sekä viikonloppuisin kokemassa loukkuja ja myös hiihtämässä näätien perässä.
Jeskasen lisäksi todella innokkaita pienpetopyytäjiä Ilomantsissa asuu arviolta kymmenkunta. ”Sitten on niitä, jotka lähtevät kyllä innokkaasti kettupassiin, kun soitto tulee”, sanoo Jari Kauppinen, pienpetojen metsästäjä hänkin.
Sekä Kauppinen että Jeskanen ovat metsästäneet ja liikkuneet luonnossa pienestä pitäen. Kauppista kiehtoo etenkin ketun pyynti ajokoiralla ja Jeskasta näätien sekä minkkien pyynti.
”Kettuja tulee kaudessa saaliiksi yleensä noin 15 kappaletta. Niistä hyväturkkiset yksilöt päätyvät jatkojalostukseen”, kertoo Kauppinen.
Jeskanen kertoo, että hänen pyytämiensä minkkien ja näätien nahat ovat tähänkin mennessä päätyneet jatkojalostukseen. Tulevaisuudessa niissä on Wild Finnish Fur -tuotemerkki. Hän nylkee ja laittaa nahan taanalle, muun muokkaamisen hän jättää nahan ostajalle.
Jeskanen pyytää pienpetoja pääasiassa loukuilla ja heti tappavilla raudoilla. Parhaimmillaan loukkuja on pyynnissä lähes 100 kappaletta, tällä hetkellä 40–50.
Loukkujen paikat ovat vakiintuneet samoiksi vuosien saatossa, jos saalista on tullut. Vaikka kyse on heti tappavilla raudoilla varustetuista loukuista, ne on syytä tarkastaa säännöllisesti, sillä saalis kiinnostaa metsäneläimiä.
Esimerkiksi päästäiset saattavat syödä loukkuun jääneen eläimen aivan ontoksi ja nyppiä karvaa.
Ahma vie jäisenkin saaliin mennessään, kun taas ilvekselle kelpaa vain tuore. Myös tiaiset saattavat innostua nyppimään turkkia pesätarpeisiin.
SARI PENTTINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
