PERJANTAIVIERAS Rakentava ehdotus
Perustuslain mukaan jokaisella ihmisellä on vapaus valita asuinpaikkansa. Perustuslain ruotsinnoksesta selviää, että tämä vapaus ei tarkoitta asuinpaikkakuntaa (ort), vaan sananmukaisesti paikkaa (plats).
Ympäristöministeriön ohjeet eivät ole eduskunnan säätämä laki. Näihin ohjeisiin vedoten ei voida pakottaa kuntia hyväksymään esimerkiksi maaseudulle rakentamisen kieltoja.
Moni luulee, että tottahan omalle maalle saa rakentaa, mutta luulee väärin. Mutta kun kuitenkin näin luulee, ei tule perehtyneeksi siihen, mitä ”hajarakentamisen hallinnan” nimissä ollaan tekemässä.
Koko kuntaa ei voida määrätä suunnittelutarvealueeksi. Se, että Sipoon kohdalla korkein hallinto-oikeus tällaisen lopulta hyväksyi, ei luo ennakkotapausta. Sipoo oli poikkeustapaus, koska se oli osa kasvavaa pääkaupunkiseutua, siellä oli parhaillaan valmisteilla koko kuntaa koskeva yleiskaava ja rakennustilastot osoittivat rakentamisen hurjan vauhdin.
Tampereen ammattikorkeakoululle oli keskiviikkona 25.4. kokoontuneena 130 ihmistä, lähinnä Tampereen kaupunkiseudun kylien edustajia.
Puhujina oli maaseudun ja kaupungin hiilijalanjäljestä väitellyt tohtori Jukka Heinonen Aalto-yliopistosta, professori Hilkka Vihinen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta sekä paikallisia kommentteja muun muassa kuntatalousvaikutuksista sekä perusrakennusoikeudesta.
Kaikille paikalla olleille selvisi, että ympäristöministeriön ajatus yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä ei pidä kutiaan. Yhdyskuntarakenteella ei vaikuteta ilmastopäästöihin eikä maaseudulle rakentamisen jarruttaminen voi olla seudullisen maankäytön tärkein asia.
Selvisi myös, että keskimäärin valtuutetut eivät lainkaan tunne asiaa, vaan ovat hyvässä uskossa hyväksymässä kaavoitusperiaatteita ohi kaiken kohtuuden. Tästä käsittämättömästä unteluudesta voisi sanoa rumemminkin. Sanonpa vain, että ne, joille vapaus on joskus ollut korkea arvo, ovat nyt sen hylkäämässä.
Yön yli nukuttuani mietin, millainen olisi asiaa koskeva seudullinen paperi, jos sellainen on pakko lopulta laatia. Mitä muuta sen pitäisi olla kuin lyhyt? Seuraavia pointteja sain päähäni:
• Paperin johdannossa ei vedota ympäristöhallinnon niihin tai näihin ohjeisiin, vaan kuntien johtopäätöksiin. Termistä ”hajarakentaminen” ja sen ylimalkaisesta tilastoinnista luovutaan. Puhuttakoon erikseen asemakaava-alueiden lievealueista ja erikseen kyliin rakentamisesta ja tilastoidaan näitä kumpaakin erikseen.
• Jaetaan paperi kahteen osaan, joista toinen käsittelee lievealueita ja toinen kyliä. Lievealueita käsitellään suunnittelutarvealueina ja kyliä MRL 44 -kyläosayleiskaavan keinoin. Tunnustetaan, että suomalainen kylä on hajakylä. Luovutaan kylien vyöhykesuunnittelusta.
• Ei pyritä itsetarkoituksellisesti siihen, että kaikissa kunnissa olisi sanasta sanaan sama rakennusjärjestys. Laki on edelleen kaikille sama, mutta rakennusjärjestyksen ideana on olla kussakin kunnassa erilainen, koska olosuhteet ovat erilaisia. Ekologisen maaseuturakentamisen potentiaali hyödynnetään siten, että jos rakennat puutalon ja lämmität uusiutuvalla energialla, on se erityinen peruste rakennusluvan myöntämiseksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
