Kökkäväki tekee Farmarin
Talkoolainen Jarno Jaskari rakensi näyttelyaluetta alkuviikon ja ohjaa liikennettä loppuviikon. Ilman vapaaehtoisia käsiä Farmari ei synny. Saara Olkkonen Kuva: Viestilehtien arkistoSeinäjoki (MT)
Farmarin kökkäpäällikkö Terhi Välisalo neuvoo toimistoon saapuville heidän työpisteensä. ”Tervetuloa kökkään!” Välisalo toivottaa.
Tapahtuman alkuun on kaksi päivää. Kökkäpäällikkö vastaanottaa ja opastaa talkoolaisia sekä toimistollaan että puhelimessa pyöräillessään pitkin näyttelyaluetta. Puhelin soi jatkuvasti.
Välillä sovitaan kassaa käyttävien kouluttamisesta, välillä järjestellään korvaajaa tulonsa peruuttaneelle järjestysmiehelle.
”Tämä päivä on takkuilua, huomenna hiotaan ja keskiviikkona ollaan iskussa”, Välisalo kuvaili maanantaina. Hallitulta tekeminen näytti silloinkin.
Kökkäporukka tekee töitä ruokapalkalla. Talkoolaisen ilmoittamalle yhdistykselle maksetaan kuusi euroa talkootuntia kohti.
”Kaikki eivät tiedä kökän ja työn eroa”, Välisalo sanoo. Hän on joutunut selvittämään soittajille, ettei maksa palkkaa kenellekään.
Kortesjärven Ylikylän maa- ja kotitalousnaisten Kaisu Norjamäelle ja Marjatta Luomalle ei ole tarvinnut kökkää selittää. He ovat olleet kökässä jo Vimpelin maatalousnäyttelyssä vuosikymmeniä sitten.
Naiset hoitivat talkoolaisille maanantaina aamupalan ja lounaan. Vuoro kesti aamukuudesta iltapäiväkahteen.
”Nyt on laatikot ja salaatit valmiina. Ennen tehtiin kastikkeet itse. Aloitettiin perunakökällä, että saatiin perunat kuorittua”, kertovat naisten muonituksen helpottumisesta.
”Mutta hauskaa se oli silloinkin”, hymyilee Norjamäki.
”Ennen ei ollut muuta ajankulua. Kun lähti kökkään, pääsi välillä pois navetasta”, Luoma naurahtaa.
Naiset antavat mielellään työpanoksensa tapahtumalle, sillä ”porukassa tekeminen on hauskaa ja samalla tienaa yhdistykselle.”
Talkoiden ensikertalainen Jarno Jaskari vilahtaa ohi porakone polkupyörän korissa. Hetken päästä hänet löytää rakentamasta eläinalueen aitauksia.
Jaskari rakentaa ensin näyttelyä kaksi päivää ja pitää sitten yhden välipäivän. Torstaista lauantaihin Farmari-vieraat löytävät miehen ohjaamasta liikennettä.
”Rakennushommat ovat mukavia. Saa jotain aikaan”, Jaskari perustelee mukanaoloaan. Hän tekee kökkävuoronsa perään vielä saman mittaisen työvuoron palkkatöissään.
”Ei tänne harmita taas aamulla lähteä”, Lapuan radioamatööreille rahaa keräävä Jaskari toteaa.
Rakennuskökkä on aloitettu maanantaina 17. kesäkuuta. Viimeiset talkoohommat ovat näyttelyn purkua sen päätyttyä.
Välisalo ei osaa kertoa kökkäläisten ja palkattujen työntekijöiden suhdetta, mutta toteaa: ”Kökkävuoroja on 2 000 ja palkattua väkeä 120 kappaletta. Kai se jotain kertoo.”
Vuorot ovat keskimäärin seitsemän tunnin mittaisia. Suurin osa talkoolaisista tekee yhden vuoron.
Talkoolaisia on tullut Etelä-Pohjanmaan ulkopuoleltakin, esimerkiksi Saarijärveltä. Kökkäporukkaa on myös Isojoelta ja Kokkolasta asti.
Välisalo toteaa tulijoiden motiivien olevan kahdenlaisia. Joko seuralle tai yhdistykselle kerättävä raha houkuttaa, tai ajatus siitä, että mukana kuuluu olla.
Talkoiden tekeminen on muuttunut. ”Joskus aiemmin ilmoitettiin maatalousnaisille ja maamiesseuroille määrä, jonka on tultava kökkään. Katsottiin jäsenlistasta ja jotenkin suhteutettiin jäsenmäärään”, Välisalo sanoo.
Tämän vuoden Farmarilla on ollut oma suunnitelmansa talkoolaisten hankintaan. Heitä on etsitty lehtien avulla ja suorilla yhteydenotoilla.
”Heti alussa tiedostettiin, etteivät meidän talkoolaisemme tule Seinäjoen keskustasta”, Välisalo sanoo. Väkeä on tullut erilaisista yhdistyksistä ja erikokoisina porukoina.
”Isot urheiluseurat tekevät jo Provinssille tai Tangomarkkinoille, eivät ne tule meille”, toteaa Välisalo.
”Kökän merkitys tapahtumalle on olennainen. Ei sellaista henkilöstöfirmaa ole, josta tämmöiset työtunnit saa”, korostaa Välisalo.
HANNA SALONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
