Virkamies vie ilon elämästä
Jälleen kerran yksi maalaispuoti on sulkenut ovensa yli-innokkaiden virkamiesten takia. Kyseessä on Ollilan maalaiskauppa Pirkkalassa.
Aamulehti uutisoi viime viikolla, kuinka kaupan pitäjä kyllästyi tappelemaan terveysviranomaisten kanssa luvasta myydä pullaa samassa tilassa, jossa säilytetään käsittelemätöntä tilamaitoa.
Terveystarkastajan päässä pulla paisui vakavaksi tautiriskiksi. Järjetöntä tästä tekee se, että tinkimaito on hyväksytty elintarvikkeeksi.
Yrittäjä turhautui myös keskusteluyhteyden puuttumiseen. Virkamies paukkaa puotiin sisään ja syynää nurkat kuin rikostarkastaja konsanaan. Käyntiä seuraa raportti, jonka vääryyksiä yrittäjän on vaikea lähteä oikomaan.
Maalaispuotien lakkauttaminen on kirpaiseva menetys Suomessa, jossa isot ketjut muutenkin jyräävät pikkuliikkeet jalkoihinsa. Kuluttaja on kaiken keskellä voimaton. Teiden varsilla ei pian ole muita pysähdyspaikkoja kuin aakkoshelvetit. Vihreä kortti on vienyt sielun turhan monelta olutkapakalta ja ravintolalta. Joka tuutista anniskellaan samaa, teollisesti valmistettua mössöä.
Siihen viranomainen kaikeksi järkytykseksi pyrkiikin. Aamulehti tivasi Pirkkalan kunnan terveystarkastajalta, miksi pullan myynti nähdään niin vaarallisena.
Pitäkää hatuistanne kiinni. Terveystarkastaja vastasi näin: ”Lähituotantoon liittyy aina enemmän hygieniariskejä kuin teolliseen tuotantoon. Tämä voi tuntua kuluttajasta ja yrittäjästä epätasa-arvoiselta, mutta kaiken taustalla on tieteellinen tutkimus ja tilastot. Turhaan ei rajoiteta.”
Meidän pitää siis varmuuden vuoksi syödä jauhettua, komponentteihin eriteltyä, kuumennettua, sitten pakastettua ja lopuksi muoviin käärittyä moskaa, jotta ravinto varmasti olisi steriiliä. No sitä se kyllä on! Raskaasta teollisesta käsittelyketjusta tuskin jää henkiin sinnikkäinkään elollinen mikrobi, ravinteista ja mausta puhumattakaan.
Kuluttajat ovat raivoissaan valikoiman köyhtymisestä, mutta mitä on tehtävissä? Jotainhan on tehtävä ennen kuin virkamiesten intoilu pilaa ihmisten terveyden. Niin fyysisen kuin henkisenkin.
Itse ainakin olen niin turhautunut, että suunnittelen jo karistavani tämän terveysnatsien pillin mukaan tanssivan valtion tomut jaloistani. Sääli, sillä meillä olisi upea maa ja hienoja ruokia nautittavaksi maatilapuodeissa, pop up -ravintoloissa ja tapahtumissa.
Viimeisen sysäyksen laukun pakkaamiselle antaa peruspalveluministeri Susanna Huovisen (sd.) iänikuinen kotkotus alkoholihaittojen leikkaamisesta hintaa nostamalla ja saatavuutta rajoittamalla. Samoja keinoja on viljelty vuosikymmenet.
Hinnan nousu lisää tuontia Virosta, jolloin haitat pysyvät, mutta verotulot karkaavat ulkomaille. Pieni osa väestöstä suurkuluttaa alkoholia, mutta valvovan vitsa iskee myös kohtuukäyttäjän näpeille. En tunne yhtäkään nuorta paria, jolla olisi ollut varaa ostaa hääjuhlien juomatarjoilut Suomesta. Se on aikamoinen menetys muun muassa pitopalveluille.
Tässä maassa ei pian kellään ole varaa juoda tai syödä sivistyneesti. Mihin katosi elämästä nauttiminen?
katja.koljonen@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
