Gm-viljelyssä ei ole kysymys vain biotekniikasta
Haluan kommentoida MT:n Vierasyliö-palstalla 23.2. julkaistua Petter Portinin kirjoitusta gm-viljelyn eduista.
Portinin kirjoituksessa tarjottiin gm-viljelyä jonkinlaisena taikakeinona viljelijöiden taloudellisen kannattavuuden parantamiseen. Siltä tämä viljelijästä kuulosti.
Petter Portin on kirjoituksessaan unohtanut muutaman erittäin merkittävän aspektin, kun keskustellaan gm-viljelystä.
Yksi tärkeä näkökulma gm-viljelyyn on maanviljelijän itsemääräämisoikeuden katoaminen gm-viljelyn myötä.
Gm-siementen tuotannon keskittyminen kouralliselle monikansallisia suuryrityksiä ei voi olla hyväksi viljelijän itsemääräämisoikeudelle.
Tämän tajuaa jokainen.
Vuonna 2007 kylvetyistä gm-siemenistä 85 prosenttia kuului Monsantolle.
DuPont, Syngenta, Dow, Bayer ja BASF omistavat Monsanton kanssa yhdessä kaikki laajasti viljelyssä olevat gm-siemenet. Kuusikko hallitsee myös maailman maatalouskemikaalien markkinoita 76 prosentin omistuksella.
Ruuantuotannossa on kyse ihmiselle elintärkeän substanssin tuotannosta. Jos annamme
tämän tuotannon isojen, kasvottomien monikansallisten firmojen käsiin, niin viljelijät joutuvat tulevaisuudessa ostamaan siemenensä joka vuosi näiltä firmoilta. Monsanton menestystarinoihin kuuluvat muun muassa DDT, Agent Orange sekä lukuisat kasvuhormonit.
Hassulta tuntuu, että viljelevät isoisämme olisivat taistelleet sata vuotta sitten Suomessa talonpoikien oikeuksista vain sen takia, että voimme nyt antaa määräämisvallan harmaille pukumiehille.
Laadukas ruoka kuuluu kaikille, ja yksikään yritys ei voi omistaa patentteja ruokaan. Näin kuitenkin tapahtuu, jos annamme edellä mainituille yrityksille mandaatin valmistaa ravintomme siemenet.
Gm-viljelyssä ei ole siis kysymys vain viljelijöiden suvereniteetin menetyksestä, vaan myös geopolitiikasta. Joka omistaa ruuan, omistaa vallankäytön avaimet. On myös outoa, että Petter Portin nostaa gm-viljelyn taloudellisen kannattavuuden näin kärkevästi esille, kun samaan aikaan monesta muusta mediasta tulvii tietoa Monsanton ja gm-viljelyn suurista ongelmista Amerikassa – puhumattakaan luomuviljelyn jatkuvasta kasvusta sekä tuottavuudesta niin kaupan kuin ammattiviljelijöiden keskuudessa.
Luomumarkkinat kasvavat perinteisiä elintarvikemarkkinoita nopeammin, keskimäärin 10 prosenttia vuodessa. Tämän luulisi motivoivan suomalaisia viljelijöitä keskittämään tarmonsa Suomen ylivoimaisesti suurimman kansainvälisen kilpailuvaltin kasvattamiseen, eli puhtaan ja turvallisen ruoan tuotantoon.
Meidän viljelijöiden tulisikin nyt kysyä, kenen haluamme päättävän tulevaisuudessa ammattikuntamme asioista: tiedemiesten vai maan kanssa käytännön työtä tekevien rautaisten ammattilaisten, suomalaisten viljelijöiden?
Henri Murto
ammattipuutarhuri, luomuviljelijä
Kangasala
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
