Digitaalisen euron hyödyt ovat mitättömät verrattuna sen aiheuttamiin kustannuksiin ja uhkiin

Euroopan keskuspankin pääkonttori Saksan Frankfurtissa. Kuvituskuva. Kuva: Jukka Koivula

Ympäri maailmaa monet keskuspankit ja muut toimijat ovat ilmaisseet kiinnostuksensa tuoda vähittäismarkkinoille käyttöön digitaalinen keskuspankkiraha.

Suomessa julkinen keskustelu suurelle yleisölle suunnatusta digitaalisesta eurosta on ollut varsin niukkaa, vaikka kyse on suurimmasta euron tulevaisuutta määrittelevästä kysymyksestä tällä vuosikymmenellä.

Digitaaliseen keskuspankkirahaan voi liittyä tehokkuus- ja kustannushyötyjä, mutta se voi olla myös keino lähes kaiken kulutuksen, vaihdannan ja arvonsiirron jatkuvaan ja rajoittamattomaan tarkkailemiseen ja ohjaamiseen.

Digieuron on kerrottu olevan kuluttajille maksuton, mutta sen toteutus kolmantena virallisena maksuvaihtoehtona ei ole maksutonta. Lopulta veronmaksajat ja kuluttajat ovat hankkeen maksumiehiä.

Euroopassa on hyvin toimivat maksu- ja pankkijärjestelmät. Niiden lisäksi kilpailu varmistaa sen, että maksutavat vastaavat käyttäjien kulloisiakin tarpeita ja kulut pysyvät kurissa. Eurooppa kykenee vastaamaan globaaliin kilpailuun parantamalla nykyratkaisuja yhdessä yksityisen sektorin kanssa samalla, kun uusia vaihtoehtoja tulee tarjolle.

Digitaalista keskuspankkirahaa ei pidä lanseerata siksi, että jossain päin maailmaa se halutaan ottaa käyttöön. Uhkana on erityisesti vallan keskittyminen, mikä on demokratian ja modernin keskuspankkidoktriinin kannalta erityisen ongelmallista.

Digitaalinen keskuspankkiraha muuttaa perustavalla tavalla rahapolitiikan luonnetta, pankkitoiminnan perusteita ja keskuspankin suhdetta muihin toimijoihin.

Kansainvälisen järjestelypankin pääjohtaja Agustín Carstens on todennut, että käteiseen verrattuna keskuspankilla on "absoluuttinen määräysvalta" uuteen digirahaan ja keinot valvoa sen käyttöä. Kansainvälisen valuuttarahaston varapääjohtaja Bo Li on puolestaan alleviivannut sen ohjelmoitavuutta, joten digitaalisen keskuspankkirahan käyttökohteiden ja -tapojen rajaamisessa ja sallimisessa vain mielikuvitus on rajana.

EU-komissio on korostanut digieuron vahvaa tietosuojaa, mutta viime vuonna Euroopan keskuspankin EKP:n pääjohtaja Christine Lagarde huomautti, että digieuro ei ole yhtä nimetön kuin käteinen.

Digieuron maailmassa käyttäjillä on valvottu tili EKP:ssä, joten esimerkiksi maksusuorituksille voidaan asettaa matala yläraja ohjausvaikutuksen luomiseen: digieurolla ei välttämättä kykenisikään tekemään nimettömästi vaikkapa 51 euron maksua. “Ehdollistettu” digieuro ei toimi niin kuin perinteinen käteinen, joten on hyvin tärkeää, että fyysisen käteisen asema ja saatavuus turvataan kaikissa olosuhteissa.

Digieuron oletetut hyödyt voivat vaikuttaa liian suurilta ohitettaviksi yksityisyyteen tai taloudelliseen vapauteen vedoten, mutta uhkia ei voi kuitata olankohautuksella. Tietosuojaseikatkaan eivät ole mitättömiä omaisuudensuojan ja vastaavien perusoikeuksien näkökulmasta.

Digitaalista keskuspankkirahaa tutkitaan ja kehitetään maailmalla myös siksi, että sen avulla on mahdollista edistää erilaisia poliittis-ideologisia päämääriä.

Onko digieuron käyttöönotto todella välttämätöntä? Esimerkiksi entinen EKP:n korkea virkamies Ignazio Angeloni ja Bundesbankin entinen pääjohtaja Jens Weidmann eivät ole nähneet ilmeistä syytä rahareformille. Englannin keskuspankin entinen pitkäaikainen virkamies Tony Yatesin mukaan monet perustelut digitaalisen keskuspankkirahan puolesta ovat hyvin heikkoja, ja hän on kehottanut keskuspankkeja pidättäytymään niiden lanseeraamisesta.

Vapaassa yhteiskunnassa yksityisyyden ja vapauden pitää olla keskiössä arvioitaessa digitaalisen keskuspankkirahan hyötyjä ja haittoja, mutta lisäksi niiden toteutuminen on taattava kaikissa tilanteissa.

Digieuro ilmentää huolestuttavaa siirtymää kohti ylikellotettua valvontakoneistoa, jossa kuka tahansa on napin painalluksella suljettavissa yhteiskunnan ulkopuolelle.

Kuinka uskottavat takeet tarvitaan ja saadaan esimerkiksi EKP:n johtokunnan jäsenen Fabio Panettan lupauksille siitä, että digieuro ei koskaan tule olemaan ohjelmoitavissa? Entä jos tulee vastaan tilanne, jossa digieurolle on “pakko” määrätä ohjausvaikutuksen vuoksi esimerkiksi negatiivinen korko?

Rahajärjestelmään ei pidä asentaa uusia ylimääräisiä takaportteja, joiden vuoksi se voisi olla nykyistä alttiimpi muun muassa poliittisten tuulten riepottelulle tai muunlaisille uhille.

Digieuroa kannattavien pitää kyetä viimeistään nyt vastaamaan meppi Markus Ferberin kysymykseen: "Mitä sellaista voin tehdä digieurolla, mitä en voi tehdä nykyisillä maksutavoilla?"

Yksityisyyden ja taloudellisen vapauden välinpitämätön uhraaminen kuviteltujen hyötyjen ja tarpeettoman teknisen modernisoinnin alttarilla on vaarallisen lyhytnäköistä. Toistaiseksi haitat, kustannukset ja uhat ylittävät digieuron mitättömiltä vaikuttavat hyödyt.

Thomas Brand

tutkimusjohtaja, valtiotieteiden maisteri

Vantaa