”Suomalaisen ruokakulttuurin ongelma on tylsyys”
Kokoomuksen kansanedustaja ja ensimmäisen suomalaisen ruokakulttuuriprofessorin Johanna Mäkelän aviomies Juhana Vartiainen ylistää suomalaisen maatalouden omaperäisiä ja laadukkaita tuotteita:
”Itse arvostan esimerkiksi kotimaisia tavattoman maukkaita juureksia, joita saa Hakaniemen hallin taitavalta Lavinto-kauppiaalta. Omaperäisiä juustonvalmistajia ja pienpanimoita on myös ilmaantunut. Aamupuuroa keittelen Vääksyn myllyn maukkaista hiutaleista.”
Suomalainen ruokakulttuuri on kuitenkin Vartiaisen mielestä tylsää.
”Amatöörimäinen arvaukseni on, että liika keskittyminen raaka-aineidemme ihasteluun on hidastanut tuotekehittelyä ja ruuanlaiton osaamista. Vaikkapa suomalainen tapa laittaa raakoja kaali- ja juuresraasteita esille ruokaloissa ja lounaspöydissä on minusta kammottava”, Vartiainen lataa.
”Raaka-aineet pitää muuttaa ruuaksi käsittelemällä ja valmistamalla – esimerkiksi kaalit mehustamalla ja maustamalla. Tulevaisuus on kansainvälistyvässä fuusioruuassa, jossa yhdistyvät suomalaiset ja kansainväliset raaka-aineet ja vaikutteet.”
”Toistaiseksi suomalainen ruokakulttuuri ei ole onnistunut tekemään itsestään kansainvälisesti kiinnostavaa. Se ei ole kenenkään vika ja liittyy pikemminkin suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksiin. Vahvan gastronomisen ruokakulttuurin maissa on tyypillisesti ollut yksi tai useampi seuraavista tekijöistä: hovi, siirtomaamenneisyys ja suuret tuloerot.”
Hovissa on Vartiaisen mukaan kehitelty luksusherkkuja, jotka sitten ovat levinneet laajemmalti, kuten Ranskassa. Siirtomaista on tullut valtavasti lisävaikutteita ja osaamista, kuten Englannissa.
Suuret tuloerot ovat luoneet pienituloisten parissa eksoottisia herkkuja, kuten vaikka sisäelinten käyttö Italiassa.
”En kaipaa hovia, siirtomaamenneisyyttä tai suuria tuloeroja”, Vartiainen painottaa. Hän vierastaa suomalaisen ruuan puhtauden esittelemistä itseisarvona.
”Puhtaus on mielestäni myyttinen ja turhan nationalistinen mainossana. Onko puhtaudelle edes määritelmää?”
”Jos puhutaan joidenkin terveydelle haitallisten aineiden pitoisuuksista, voisiko niistä puhua täsmällisemmin?”
”Puhtaus-sana on minusta arveluttava, koska siinä samalla vihjataan, että muiden maiden raaka-aineet ovat jotenkin likaisia tai epäpuhtaita”, Vartiainen pohtii.
Terhi Pape-Mustonen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
