Uutistausta Finanssikriisi muuttui poliittiseksi taisteluksi

Kreikan pääministerin Alexis Tsipraksen strategia on perimmältään erittäin selkeä.

Hän haluaa, että euroryhmä leikkaa mahdollisimman paljon Kreikan velkoja samaan aikaan kun Kreikka uudistaa mahdollisimman vähän taloutensa rakenteita.

Tavoitteiden saavuttamiseksi radikaalimarxilaisen Syriza-puolueen puheenjohtaja järjesti Kreikassa kansanäänestyksen.

Äänestyksen tehtävänä oli vahvistaa kansalaisten tukea maan hallituksen vetämälle vastakkainasettelun EU-kurssille.

Kreikan kansanäänestyksen selkeä ei-vastaus euromaiden valtiovarainministereiden euroryhmän viimeisimmälle uudistusehdotukselle vei Kreikkaa ison askeleen kohti Grexitiä eli eroa euroalueesta.

Euroryhmässä ei ole juuri minkäänlaista valmiutta keskustella velkaleikkauksista.

Saksan liitokansleri Angela Merkel (CDU) ei näe perusteita uudelle apuohjelmalle. Euroopan pörssien rauhallisuus heikentää Tsipraksen asemia. Markkinoiden vaisu reaktio kertoo, ettei Grexit muodosta merkittävää uhkaa finanssimaailmalle.

Eurokriisin lääkkeenä käytetty säästö- ja rakenneuudistuspolitiikka on Kreikan kiistassa oikeastaan jäävuoren huippu.

Viime neuvotteluissa olivat osapuolet reformien suhteen jo verrattain lähellä toisiaan. Talouden kriisi on muuttanut luonnettaan yhä selvemmin poliittiseksi kampailuksi.

Kreikan poliittinen ilmapiiri on kansanäänestyksen jälkeen jakautunut entistäkin jyrkemmin. Rintamalinjat muistuttavat vanhoja, kylmän sodan aikoja.

Nyt jakolinja kulkee pitkin Euroopan integraatiota. Kommunistit ja äärioikeisto ovat eurokriittisiä. Porvarilliset puolueet kuten Uusi demokratia (ND) puolustavat integraation tiivistämistä.

Tsipras tiesi, ettei euroryhmän edellinen neuvottelutarjous olisi mennyt läpi Kreikan parlamentissa.

Nyt hän juoksuttaa euroalueen 18 muun maan johtajia, Kansainvälistä valuuttarahastoa sekä Euroopan keskuspankkia (EKP) vahvistaakseen sisäpoliittisia asemiaan.

Keskeistä on Syriza-puolueen pitäminen vallassa.

Merkillisellä tavalla sitä edesauttaa, että Kreikan edellinen oikeistohallitus toteutti reformeja yksipuolisesti.

Kansan vihaa herättäneiden säästöleikkausten ohella ei tehty juuri mitään valtionsääntelyn tai byrokratian purkamiseksi, hallinnon ja verotuksen korjaamiseksi tai investointien edistämiseksi.

Kansanäänestyksessä kävi ilmi, että Kreikan maaseudulla, saarilla sekä nuorison keskuudessa ei-äänten osuus nousi hyvin korkealle, jopa 70–80 prosenttiin.

Ideologiset kuilut jyrkkenevät entisestään.

Kriisin rahoittajamaille, ennen muuta Saksalle, on jäänyt epäkiitollinen tehtävä näyttäytyä uusliberalististen, kovien leikkausten säästöpolitiikan edustajina.

Kannattaa kuitenkin muistaa, mikä oli Saksan lempinimi 2000-luvun alussa: Euroopan sairas mies.

Pahimmillaan Saksassa oli yli viisi miljoonaa työtöntä. Maassa toteutettiin Hartz-uudistusten nimellä tunnettu työmarkkinoiden reformiohjelma. Saksan työttömyys puolittui. Työllisten määrä on nyt suurempi kuin koskaan.

Kuuri oli kova. Mutta sen ansiosta Kreikka- neuvotteluissa ratkaisevaa roolia näyttelevä liittokansleri Merkel tietää kokemuksesta, mitä reformipolitiikalla voi saavuttaa.

Nyt ollaan kuitenkin pisteessä, jossa Kreikan eurotalous elää enää yhden tippapullon varassa.

Jos EKP lopettaa Kreikan pankeille suunnatun ELA-hätärahoituksen, jää ainoaksi mahdollisuudeksi ottaa käyttöön jokin vaihtoehtoinen valuutta tai väliaikaiset velkatodistukset.

Saksa on sijoittanut euromaista eniten, noin 90 miljardia euroa Kreikan pelastusrahastoihin.

Maan tunnetuin taloustieteilijä Hans Werner Sinn kertoi ykskantaan, mitä tälle rahalle on tapahtunut.

”Se raha ei enää koskaan palaa takaisin, koska Kreikan pankit samoin kuin valtio ovat konkurssissa. Raha on menetetty.”

Avaa artikkelin PDF