UUTISTAUSTA Kaikkien aikojen olympialaiset
Virkaheitto venäläinen varapääministeri ja nykyinen oppositiopoliitikko Boris Nemtsov aloittaa Sotšin talviolympialaisten valmisteluja arvioivan raporttinsa seuraavasti:
”Venäjä on talvinen maa. Kun katsoo karttaa, tuskin löytää paikkaa, jossa lunta ei sada koskaan ja jossa talviurheilulajeja ei pidetä arvossa. Putin on kuitenkin löytänyt sellaisen paikan, ja on päättänyt järjestää talviolympialaiset siellä: Sotšin kaupungissa.”
Nemtsov tietää mistä puhuu – hän on sieltä kotoisin.
Ei ole mitenkään kummallista, ettei oppositiomies erityisemmin lämpene poliittisten vastustajiensa hankkeille. Mutta hänen ja Leonid Martinjukin 41-sivuinen raportti tulevien talviolympialaisten valmisteluista on silti ainutlaatuinen kertomus vallasta ja korruptiosta.
Otetaan esimerkiksi seuraava havainto: Olympialaisten kisapaikat sijaitsevat kaupungin kupeessa kohoavalla Krasnaja Poljanan vuoristoseudulla. Tämän vuoden helmikuun 17. päivänä, siis samana päivänä jolloin kisat ensi vuonna avataan, lämpötila oli alueella 13 astetta. Neljä päivää myöhemmin mittari oli jo kivunnut yli 15 asteen.
Raportin laatijoiden kritiikin kärki ei kuitenkaan ole ilmastollinen vaan taloudellinen. He arvioivat, että Sotšin kisojen lopullinen hinta nousee yli 50 miljardin dollarin. Kun Venäjä aikanaan niitä haki, se ilmoitti sijoittavansa suorituspaikkoihin 12 miljardia. On tavallista, että kisojen järjestäminen käy isäntämaalle kalliimmaksi kuin alun perin arvioidaan – yleensä kerroin on kaksi eli tässä tapauksessa kisat olisi pitänyt voida toteuttaa 24 miljardin budjetilla.
Näin Nemtsov ja Martinjuk: ”Kisojen hinnaksi olisi kansainvälisen keskiarvon perusteella pitänyt tulla 24 miljardia. Loput 26 miljardia joko kavalletaan tai maksetaan lahjuksina.”
Ketkä sitten ovat hankkeen suurimmat hyötyjät? Kärjessä ovat nimet, jotka tunnetaan hyvin myös Suomessa.
Rotenbergin veljekset, Arkadi ja Boris, joista toinen on Suomen kansalainen ja Hartwall-areenan uusi omistaja, ovat onnistuneet haalimaan itselleen 21 olympialaista rakennusurakkaa. Niiden yhteenlaskettu arvo on 7 miljardia dollaria – sama summa muuten, jolla Vancouverin talvikisat toteutettiin kokonaisuudessaan vuonna 2010. Sanomattakin on selvää, että urakat ovat päätyneet veljeksille ilman minkäänlaista kilpailua.
Jaolle on päässyt myös toinen Suomen kansalainen, Gennadi Timtšenko. Hän nousi kansainvälisen öljykaupan keskushenkilöksi pian sen jälkeen kun Mihail Hodorkovski oli pantu linnaan ja hänen omistamansa öljy-yhtiön Jukosin omaisuus oli siirretty Venäjän valtion Rosneftille.
Timtšenko on osakkaana firmassa nimeltä SK Most, jolta Venäjän valtionrautateiden pääjohtaja Vladimir Jakunin on tilannut Sotšiin uuden moottoritien ja sen rinnalle rautatien, joka vie kaupungista Krasnaja Poljanan laskettelukeskukseen.
Näin Nemtsov ja Martinjuk: ”Sotshin olympialaisten kallein yksittäinen rakennuskohde...ei ole keskusstadion, ei mäkihyppykeskus eikä kelkkarata. Nämä kohteet ovat mitättömiä verrattuna 48 kilometrin mittaiseen moottoritiehen...”
Kisat olisivat tulleet paljon halvemmiksi, jos moottoritien kyljessä kulkeva rautatie olisi jätetty rakentamatta. Mutta silloin presidentti Putinin läheinen ystävä Jakunin olisi jäänyt rakennushankkeista osattomaksi.
Raportin on venäjästä englanniksi kääntänyt Finrosforumin suomalainen sihteeri Kerkko Paananen. Käännöstyön vuoksi hän on yhtenä kaikkien aikojen harvoista suomalaisista saanut nimensä New York Review of Booksiin, joka syys–lokakuun vaihteessa julkaisi raportista laajan yhteenvedon.
Häntä voi saavutuksesta onnitella, mutta varoituksen sana on paikallaan. Viimeistään Stalinin ajoista alkaen itänaapurin oikeuslaitos on toiminut sillä tavoin joustavasti, että kun syyllinen tiedetään, löytyy kyllä laki, jonka nojalla hänet tuomitaan. Hiljattain tätä periaatetta on saanut maistaa ympäristöaktivisti Sini Saarela. Samainen kohtalo voi hyvin odottaa Kerkko Paanasta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
