Altia nielee ennätysmäärän ohraa
Antti Snellman seuraa, kun porilainen autoilija kippasi viitisenkymmentä tonnia kaksitahoista ohraa Koskenkorvalla tiistaina. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoILMAJOKI (MT)
Maailman ainoa ohraviinatehdas Koskenkorvalla Ilmajoella on tekemässä uutta ohran käytön ennätystä.
Viime vuosi oli historian paras ja nyt ohraa kuluu vielä hieman enemmän, jos laiterikoilta vältytään vuoden viimeisinä päivinä, toteaa johtaja Antti Snellman Altialta.
Viime vuonna tehdas käytti 190,5 miljoonaa kiloa ohraa ja nyt määrä ylitetään täpärästi. Joka kolmas kauppaan tuleva ohraerä päätyy Altialle.
Tämän vuoden ohrat ovat olleet yllättävän laadukkaita. Uudeltamaalta tuli viime viikolla hehtopainoltaan peräti 75,7-kiloista ohraa.
Snellmanin mukaan tuotantoa voidaan vielä kasvattaa tuotannon pullonkauloja poistamalla. Ensi vuonna tähdätään lähelle 200:aa miljoonaa kiloa, kun käyttöön saadaan viides kuorintakone. Tärkkelyksen tuotanto kasvaa.
Etelä-Pohjanmaan ohrat eivät enää riitä Altialle, vaan kuormia tulee Varsinais-Suomea ja Uuttamaata myöten. Keskimäärin ajomatkaa kertyy 120 kilometriä.
Snellman on silmin nähden ylpeä tehtaasta, joka on hänen mukaansa maailman huippua alallaan.
”Maailmalla riittää etanolitehtaita ja tärkkelystehtaita ja kilpailu on kovaa, mutta näin hienostunutta kokonaisuutta ei ole muualla.”
Julkisuudessa oli taannoin väitteitä, että Altia joutuu pakosta käyttämään kallista kotimaista ohraa. Snellman tuhahtaa puheille. ”Kotimainen ohra on elinehto yhtiölle ja vielä edullisin vaihtoehto.”
Valtio myi 2000-luvun alussa Finlandia-votkan oikeudet monikansalliselle Brown-Formanille.
Ostaja sitoutui käyttämään Finlandian valmistuksessa suomalaisesta ohrasta tehtyä alkoholia ja Rajamäen pohjavettä.
Brown-Forman on rakentanut Finlandiasta menestystuotteen, jonka tekemiseen kuluu 40 prosenttia Koskenkorvan etanolista ja puolet Rajamäen tehtaan pullotuskapasiteetista.
Suomalainen ohra on keskeinen osa Finlandia-brändiä ja myös Altian omien tuotteiden brändejä, Snellman korostaa.
Koskenkorva tunnetaan viinatehtaana, mutta viina, etanoli, on vain yksi kolmesta tukijalasta tärkkelyksen ja valkuaisrehun ohella.
Mitään ei heitetä hukkaan. Käymisessä syntyvä hiilidioksidi menee Agalle.
Jyvän sisältämä tärkkelys erotellaan ja paras osaa päätyy sideaineeksi muun muassa paperi- ja kartonkiteollisuuteen.
Loppu, noin 45 prosenttia, menee viinankeittoon. Snellmanin mukaan tärkkelys- ja etanolituotanto täydentävät toisiaan.
Etanolitehdaskin käy täysillä. Vuosituotanto on jo liki 30 miljoonaa litraa eikä sitä pystytä juuri kasvattamaan.
Jyvässä on kymmenkunta prosenttia valkuaista, joka jää etanolivalmistuksessa syntyvään rankkiin. Valkuaisrehu, OVR, myydään kosteana lähiseudun sikaloille, joissa se korvaa vuosittain viitisenkymmentä miljoonaa kiloa tuontisoijaa.
Snellman ei halua arvioida kolmen tukijalan tärkeysjärjestystä. Kyse on kokonaisuudesta ja jokaista tukijalkaa tarvitaan.
Koskenkorvan tehdas käyttää raaka-aineen, ohranjyvän, tarkasti hyväksi. Jopa jyvän kuorinnassa syntyvä pöly otetaan talteen ja poltetaan runsas vuosi sitten käyttöön otetun 10 megawatin biokattilan lämmönlähteenä.
Olkikattilan ansiosta tehdas on nostanut uusiutuvan energian osuuden höyryntuotannossa jo lähelle puolta ja ensi vuonna ohran kuoresta saadaan kaksi kolmasosaa tehtaan tarvitsemasta lämpöenergiasta.
Jyvässä on kuorta 18 prosenttia, josta voidaan saada pois puolet niin, ettei samalla hukata tärkkelystä.
Veikko Niittymaa
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
