Ei helppo ero
EU:sta tulevan sääntelyn ja viime aikoina etenkin yhteisvaluutta euron vaikeuksien vuoksi keskustelu EU:sta eroamisesta on saanut uutta pontta myös Suomessa. Mallia näyttää Britannia, joka äänestyttää kansaa unionin jäsenyydestä vuonna 2017.
Aihe on Suomessa poliittisesti lämmin. Euron mittavat tukipaketit ja omien talouslukujemme synkkyys antavat hyvän pohjan kiistelylle sekä eurosta että koko EU-jäsenyydestä.
Euromielisimpien mielestä Suomi on hyötynyt unionin jäsenyydestä ja yhteisvaluutastakin niin paljon, ettei erovaihtoehtoja kannata edes pohtia. Vaikka nyt menisi huonosti, ilman EU:ta ja euroa menisi vielä huonommin.
Kriittisimpien mielestä taas koko unioni ja euro ovat olleet alusta saakka tuhoon tuomittuja. Niihin liittymisen virheen voi korjata vain eroamalla kummastakin – parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Totuus löytynee jostakin välimaastosta.
Päätösvaltaa on jouduttu luovuttamaan Suomen ulkopuolelle, mutta EU:n yhteisiin päätöksiin on sanansa Suomellakin. Pikkutarkkaa ja tarpeetonta säätelyä on saatu aikaan ominkin voimin.
Taloudessa ”vahva” euro leikkaa Suomen vientiä, mutta kansalaiset näyttävät mieltyneen laajalla alueella kelpaavaan ja ymmärrettävään rahaansa. Kilpailukykyä olisi helpompi säädellä omalla valuutalla, mutta nyt valuuttakurssi määrätään muualla.
Ainakin se on selvää, että ero EU:sta ei olisi yksinkertainen juttu (MT 22.7.). Vaikka muu EU eron hyväksyisikin, muun muassa kauppasuhteet ja kansalaisten liikkuminen pitäisi vahvistaa uusin sopimuksin. Kuka tietää, millainen olisi neuvottelutulos?
Suomesta tuskin tulee ensimmäinen lähtijä sen paremmin eurosta kuin Euroopan unionistakaan. Eri asia on, jos nämä instituutiot alkavat lopullisesti hajota.
Myös siihen vaihtoehtoon on Suomenkin varauduttava.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
