Vajaassa kolmessa vuosikymmenessä pääministerin tehtävä on muuttunut merkittävästi kansainvälisemmäksi. Nykyinen pääministeri Sanna Marin (sd.) osallistui EU-maiden johtajien kokoukseen Brysselissä viime joulukuussa.
29 vuotta Esko Ahosta Sanna Mariniin – valtakunnan ykkösvaikuttajan paikka on haastava ja tuulinen
Pääministereistä on 2010-luvulla tullut aiempaa lyhytaikaisempia. Some-aika kuluttaa kasvoja, politiikan toimittajat arvioivat.
Suomen hallituksen edustajat allekirjoittavat EU-jäsenyyden mahdollistavat liittymisasiakirjat 26. kesäkuuta 1994 Korfulla, Kreikassa. Vasemmalla alivaltiosihteeri Veli Sundbäck, ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen, pääministeri Esko Aho ja ulkoministeri Heikki Haavisto.Suomessa on kymmenen elossa olevaa pääministeriä, jotka ovat hallinneet maata vuodesta 1991 lähtien.
Kolmessa vuosikymmenessä aikakausi, toimintaympäristö ja pääministeri-instituutio ovat kokeneet muodonmuutoksen.
MT haastatteli politiikan seuraajia ja kysyi, millaisia pääministereitä meillä on ollut 29:n viime vuoden aikana. Haastateltavina olivat Ylen politiikan toimittaja Riikka Uosukainen, tietokirjailija ja kolumnisti Risto Uimonen, vapaa erikoistoimittaja Pekka Ervasti sekä Ilta-Sanomien politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.
Asiantuntijat kuvaavat Esko Ahon pääministerikautta yhdeksi Suomen historian haastavimmista. Ahon arvioidaan onnistuneen olot huomioiden melko hyvin.
"Ahon kausi osui aikaan, jolloin Suomi vajosi syvään lamaan", Uosukainen toteaa.
"Nuorena pääministeriksi valittu Aho selvisi tehtävästä, vaikka välillä omatkin keikuttivat."
Uimosen mielestä Ahon kauden alussa kaikki mahdollinen meni pieleen.
"Ensin romahti Neuvostoliitto. Sitten tulivat pankkikriisi, devalvaatio, markan ulkoisen arvon romahdus ja valtava määrä konkursseja. Omat ja vieraat yrittivät kaataa Ahoa, mutta hän jatkoi koko kauden ja hankki vielä puolueelleen hyvän vaalituloksen eduskuntavaaleissa. Kova kaveri."
Uimonen kuvailee Ahoa kylmähermoiseksi poliitikoksi, jolla oli myös pelurin ominaisuuksia.
Myös Haapala arvostaa Ahoa.
"Aho laittoi arvovaltansa peliin keskustan puheenjohtajana, kun Suomi vietiin Euroopan unioniin. Hallituskausi oli vaikea ja Paavo Väyrynen kampitti jaloille. Pääministerinä nostan hänet kärkipäähän."
Ervastin muistikuvat Ahosta piirtävät kuvaa määrätietoisesta mutta egoistisesta poliitikosta.
"Aho on omaan ääneensä ja esiintymiseensä jossain määrin rakastunut. Pääministerinä aloittaessaan hän oli keskentekoinen."
1990-luvun puolivälissä alkoi Paavo Lipposen pitkä valtakausi. Kaikki asiantuntijat luonnehtivat häntä vahvaksi johtajaksi, joka luotsasi maata murrosvaiheessa.
"Lipponen oli erittäin määrätietoinen ja jämäkkä pääministeri. Lipposen vallan vuosina tehtiin talousihme, jossa Suomen talous käännettiin laman jälkeen nousuun. Hän oli kansainvälinen tyyppi, joka liikkui sujuvasti maailman johtajien joukossa nauttien arvostusta", Uimonen sanoo.
Ervasti kuvailee Lipposta varkain SDP:n takarivistä johtoasemiin nousseeksi.
"Lipposen ura oli ollut vastatuulessa. Kuitenkin, kun demarit sekoilivat asioitaan 1990-luvun alussa, Lipponen onnistui nousemaan puolueen johtoon. Sitten hänestä tulikin erittäin voimakas johtaja."
Ervasti kuvailee Lipposta oikeistodemariksi.
"Hänen toteuttamansa politiikka meni heittämällä joistakin kokoomuslaisistakin oikealta ohi. Porvarihallitus ei olisi voinut viedä niitä päätöksiä läpi."
Lipposen mediasuhde oli haasteellinen. "Surkeimman keskiolutbaarin portsaritkaan eivät kohdelleet toimittajia niin huonosti kuin Lipponen", Ervasti sanoo.
Haapala vahvistaa Lipposen ongelmallisen mediasuhteen.
"Hän oli voimakas, liiankin voimakas hahmo. Joskus tuli sellainen olo, että täytyykö Lipposta ihan fyysisesti pelätä."
Haapalan mukaan Lipponen oli kulmikkaasta luonteestaan huolimatta ansioitunut pääministeri.
"Lipponen jää historiaan poikkeuksellisen vahvana ja määrätietoisena pääministerinä, joka tiesi mitä halusi ja toteutti visiotaan."
Uosukainen muistaa Lipposen karismaattisena hahmona.
"Lipposen henkilökohtaisen karisman ja pääministeri-instituution vahvistuminen 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun oli sellaista, että hän oli uuden ajan vahvin pääministeri."
Lipponen joutui lopulta taipumaan keskustan Anneli Jäätteenmäelle eduskuntavaaleissa 2003.
Jäätteenmäki kaatui pian Irak-gateksi nimettyyn tietovuotojupakkaan, ja hänen aikansa pääministerinä jäi vain parin kuukauden mittaiseksi.
"Voiko sitä kaudeksi sanoakaan? Jäätteenmäki ja keskusta tekivät kaikkensa, että voitetaan vaalit. Keinot olivat sitten sellaisia, etteivät ne kestäneet päivänvaloa", Ervasti toteaa.
Uosukaisen mukaan Jäätteenmäen ansio oli olla ensimmäinen naispääministeri ja rikkoa siten yksi merkittävä lasikatto.
"Jäätteenmäki teki keskustalle sen, mikä ei luultavasti kenenkään muun johdolla olisi onnistunut. Mutta sitten hän sotkeutui näihin sähköpostiviesteihin, jotka tulivat pyytämättä ja yllättäen."
Haapala muistaa Jäätteenmäen hapuilevana pääministerinä.
"Kausi oli niin heiluva ja häilyvä, että pidän ihmeenä, kun se kesti niinkin kauan."
Jäätteenmäen eron jälkeen keskustan puheenjohtajaksi nousi kuin puolivahingossa silloinen puolustusministeri Matti Vanhanen.
"Vanhanen tuli pääministeriksi sattumakorpraalina. Hän otti nopeasti homman haltuun, johti lopulta peräti kahta hallitusta ja voitti vaalit keskustalle, mikä on saavutus. Kautensa loppupuolella hän ryvettyi kohuissa", Haapala summaa.
Vanhasta kuvataan harmaaksi ja hieman tylsäksikin henkilöksi, joka kuitenkin johti Suomea vakaasti.
Kunnollisen miehen maineessa olleen Vanhasen kohtaloksi koituivat lopulta yksityiselämän sotkut sekä erityisesti keskustaa leimanneet jatkuvat epäselvyydet vaalirahoituksessa.
2010-luvun alussa nähtiin lyhyempien pääministeriyksien sarja.
Mari Kiviniemi (kesk.) toimi pääministerinä vuoden mutta joutui väistymään tehtävästä keskustan kärsittyä murskatappion eduskuntavaaleissa 2011 ja jouduttua oppositioon.
Kaikki asiantuntijat pitävät Kiviniemen kautta virkamiesmäisenä.
"Aika kylmä ja etäinen kuva hänestä jäi", Haapala sanoo.
Jyrki Katainen (kok.) johti Suomea 2011–2014. Hän oli suosittu poliitikko, jota kuvaillaan hyvien aikojen johtajaksi.
"Katainenhan vei puoluejohtajana kokoomuksen voitosta voittoon. Pääministeri Kataisesta alkoi kuitenkin näkyä paine, kun hän kulki yksinään kuin alokas pitkin seinävieriä raskaan salkkunsa kanssa", Ervasti muistelee.
Kokoomuslainen siirtyi Brysseliin komissaariksi kautensa lopulla, mitä asiantuntijat pitävät huonona asiana.
"Katainen lähti käpykaartiin, ja siitä hänet valitettavasti tullaan muistamaan", Haapala toteaa.
Kataista pääministerinä lyhyen ajan seurannut Alexander Stubb (kok.) kerää murskaavaa kritiikkiä.
Stubbia kuvaillaan poliittisesti osaamattomaksi vauhtiveikoksi, joka ei käyttäytynyt pääministeri-instituution arvokkuuden edellyttämällä tavalla. Kausi päättyi hallituskriisiin ja poliittiseen sekasortoon.
2010-luvun alusta lähtien pääministeriyttä on leimannut voimallisesti sosiaalisen median kautta välittyvä julkisuuskuva.
"Esimerkiksi Lipposella olisi ollut suuria vaikeuksia toimia some-ajassa. Nyt poliitikkojen naamat kuluvat nopeasti", Ervasti toteaa.
Uosukaisen mukaan some haastaa myös perinteistä pääministeri-instituutiota.
"Pääministerin tehtävä ei saisi olla sellainen egotrippi kuin se Stubbilla oli. Pääministerin on kyettävä toimimaan vakaasti ja harkiten. Lisäksi hänen on kyettävä nousemaan päivänpolitiikan ja puoluepolitiikan yläpuolelle, kansakunnan johtohahmoksi."
Politiikan ulkopuolelta pääministeriksi 2015 noussut Juha Sipilä (kesk.) sai tuta suosion myötä- ja vastamäet.
"Seisovan veden jälkeen, kun edellinen hallitus ei tuntunut saavan mitään aikaiseksi, Sipilä toi dynaamisuutta", Haapala muistelee.
"Mutta heti seuraavana syksynä Sipilä törmäsi yhteen työmarkkinajärjestöjen kanssa. Tippa sosiologian ja valtio-opin perusopintoja ei olisi haitannut. Alkuyritys oli Sipilällä hyvä, mutta hän ei osannut käsitellä negatiivista julkisuutta", Haapala jatkaa.
"Näyttää siltä, ettei kansa pysynyt mukana siinä yritysjohtajamaisuudessa", Uimonen pohtii.
Sipilän bisnesajattelu törmäsi politiikan realiteetteihin.
"Yhteiskunta ei toimi niin yksinkertaisesti kuin yritysmaailma."
Sipilä oli aluksi suosittu poliitikko, jonka hallitus teki kovaa leikkauspolitiikkaa ja tervehdytti Suomen talouden.
Kautensa lopussa Sipilä oli erittäin epäsuosittu.
Antti Rinteen (sd.) jatkuva kompastelu viime syksyn postikiistassa kävi hallituskumppaneille ylivoimaiseksi rasitteeksi, Uimonen arvioi.
"Pääministerinä hänestä tuli ensin rentoutuneempi ja vapautuneempi, mutta sitten hän sotkeutui pahasti näihin kuvioihin."
Uosukaisen mukaan Rinne kompuroi pääministerin roolin selkeydessä.
"Ei hän oivaltanut pääministerin asemaa eikä instituution roolia riittävästi. Hän toimi pääministerinä kuin ay-johtaja, ja se koitui hänen kohtalokseen."
Pääministerinä muutaman kuukauden toiminut Sanna Marin (sd.) on saanut hyvän lähdön.
"Marin on saanut poikkeuksellisen paljon kansainvälistä huomiota ja aloittanut vakuuttavasti", Uosukainen kommentoi.
Uimonen kuvailee Marinia poikkeuksellisen lahjakkaaksi poliitikoksi.
"Hänessä on hirveän paljon myönteisiä ominaisuuksia. Hän on rauhallinen, selkeä ja looginen."
Marinin ennakoidaan joutuvan useampaan kovaan ja paineiseen tilanteeseen, joissa johtajuutta punnitaan.
Ensimmäinen todellinen testi nuorelle naispääministerille on luotsata suomalaista yhteiskuntaa koronaviruspandemian oloissa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
