PASSIPAIKALLA Ohjakset kireällä

Eduskunnan Ukraina-keskustelu oli perin rauhallinen. Tuntui kuin sali olisi sisäistänyt Lea Mäkipään (ps.) ohjeen: Kaikista asioista ei pidä puhua vaikka ajattelisikin.

Vain kokoomuksen kokeneimmat konkarit Pertti Salolainen, Kimmo Sasi ja Ben Zyskowicz heiluttelivat estoitta Nato-korttia. Muut edustajat pääsivät tämän trion taustaa vasten loistamaan maltillisuudellaan.

Erityisen varpaillaan oli puolustusministeri Carl Haglundin RKP, joka on totuttu näkemään Nato-haukkojen eturivissä.

EU:n pakotteet Venäjää vastaan huolettivat. Vihreiden ryhmäpuhuja Satu Haapanen oli pakotteista innoissaan. RKP:n Christina Gestrin muistutti pakotteiden iskevän nimenomaan Suomeen.

Ulkopolitiikan entistä mahtipuoluetta keskustaa ei nykyään tapetista erota. Painavimman puheenvuoron käytti kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen, joka markkinoi samaan aikaan kirjaansa toisaalla kaupungissa.

Toimittajat pilkkasivat Väyrystä tämän väitöskirjan arviosta Neuvostoliiton ikuisuudesta. Väyrynen vastasi, ettei geopolitiikka ole mihinkään muuttunut. Venäjä sijaitsee siinä missä ennenkin. Valtakunnan nimi on epäoleellinen.

Alkuviikosta eduskunta päätti lähettää 24 suomalaissotilasta Keski-Afrikkaa rauhoittamaan. Tom Packalén (ps.) ja Seppo Kääriäinen (kesk.) ihmettelivät, miksi EU:lla on jatkuvasti 1 500 hengen taisteluosasto valmiudessa, kun sitä ei koskaan käytetä?

Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) totesi, ettei EU:n jäsenvaltioilla ole riittävää yksimielisyyttä. Sekä perussuomalaiset että keskusta ovat puheissa lujasti liittovaltiokehitystä vastaan. Eikö yhteinen sotajoukko ole syvintä liittovaltiota?

Hallituksen lakiesityksen 5/2014 syvin sisältö on lisätä voimassa olevaan lakiin yksi sana. Esitys 6/2014 vuorostaan poistaa tuon sanan.

Kolmasosa kansanedustajista uskoo sisäministeri Päivi Räsäsen (kd.) johdolla, että tuollainen on välttämätöntä ja järkevää. Kolmasosa hymähtelee. Kolmasosa ei ole asiasta koskaan kuullutkaan.

Hallintovaliokunnan nykyinen puheenjohtaja Pirkko Mattila (ps.) on tolkun edustaja. Valiokunnan arvokkaana tehtävänä on saattaa nämä kaksi lakia voimaan oikeassa järjestyksessä.

Eduskunnan arvostetuin paikka puhemiehistön jälkeen on valtiovarainvaliokunta. Tuoreen tutkimuksen mukaan ykkössija on yllättävän uusi asia. Takavuosina eduskunnan ”lordit” hakeutuivat mieluiten ulkoasiainvaliokuntaan.

Talousvaliokuntaa ylenkatsottiin ennen ”sairaalavaliokuntana”. Kun sille keskitettiin elinkeinoministeriön asiat, siitä tuli hyvin haluttu paikka.

Tutkijoilla olisi ollut ajantasaisempaakin tietoa. Tämän vaalikauden alussa valiokunnat jyvitettiin oikein käytännössä. Nokkimisjärjestykseksi tuli valtiovarainvaliokunta (kok.), perustuslakivaliokunta (sd.), ulkoasiainvaliokunta (ps.) ja sosiaalivaliokunta (kesk.).

Kaikissa arvostustutkimuksissa perää pitää lakivaliokunta. Se on omituinen silppusäkki, jolle kuuluvat niin perheoikeus, rikoslaki kuin vankilatkin.

Lakivaliokunta on työläs ja tuskastuttava paikka. Vanhat kansanedustajat karttavat tätä pirunsaarta parhaansa mukaan. Se koostuu lähes pelkästään untuvikoista.

Lakivaliokunta johti pitkään sellainen RKP:n edustaja, jolla ei ollut mitään toivoa päästä ministeriksi. Esimerkiksi puolueen pojat työnsivät sinne Elisabeth Rehnin leikkejään häiritsemästä, mutta kuinkas sitten kävikään.

Nyt lakivaliokuntaa johtaa entinen sisäministeri Anne Holmlund (kok.), jonka hikisenä tehtävänä on pusertaa sekalaisesta joukkueestaan mietintö tasa-arvoisesta avioliittolaista.

PEKKA ALAROTU

Avaa artikkelin PDF