Neulat ja niksit pyörillä
Käsityönevoja Päivi Lemmetyinen mahtuu hyvin Taitobussin sisään esittelemään, mitä kursseilla on tehty, esimerkiksi metallilangasta on askarreltu kynttilänjalkoja. Ideoita syntyy koko ajan. Lari Lievonen Kuva: Viestilehtien arkistoLIPERI (MT)
Langat, puikot ja mallikäsityöt ovat hyvässä järjestyksessä pakettiauton takaosassa. Taitobussiksi nimetty pakettiauto toimii niin käsityötarvikkeiden kauppa-autona kuin ideapankkina.
”Toki tavarat välillä lentelevät sikin sokin, kun vetelen mutkia suoriksi”, joensuulainen käsityöneuvoja Päivi Lemmetyinen hymyilee ja kertoo eksymisseikkailustaan Värtsilän sivuteillä Venäjän rajapuomien tuntumassa.
”Meidät voi tilata mihin tahansa, jossa ihmisiä mahtuu kokoontumaan ja tekemään käsitöitä. Iloitsen siitä, että jo viime vuoden pyörimme omillamme, ilman hankerahoitusta”, Lemmetyinen sanoo.
Vuonna 2010 aloitettu kiertävä neuvontatoiminta on osoittautunut halutuksi palveluksi ja käsityöt elinvoimaiseksi harrastukseksi.
Pohjois-Karjalan kylissä liikkuu kaksi Taitobussia, toinen Pielisen Karjalassa ja toinen Joensuun seudulla.
Päivi Lemmetyinen ja työharjoittelussa oleva artesaaniopiskelija Laura Palm täydentävät tiistaiaamuna auton lankavarastoja Joensuun Taitokorttelin pihassa. Pian huristellaan kohti Liperin Salokylää, jossa kokoontuu taitopaja.
Säännöllisesti kokoontuvien käsityöpiirien kanssa Päivi Lemmetyinen suunnittelee ohjelmat toiveiden mukaan.
Ideoita ammennetaan kaikkialta, ja Päivi lupaa opiskella sen, mitä ei vielä osaa. Repertuaarissa ovat pehmeitten materiaalien lisäksi esimerkiksi saippuat, hopeasavikorut, betonityöt, emalikorut ja metallilanka-askartelut.
Vuorossa on poikittain neulottava sormikas. Edellisellä kerralla on tehty letittämällä mattoja ja istuinpäällisiä.
”Tulin tekemään parin viikon sijaisuutta vuonna 2011. Ja työ jatkuu edelleen. Kiertäminen on siis vienyt minut täysin mennessään. Kylissä on mukava käydä, ihmiset tulevat tutuiksi ja aina näkee sen, miten käsillä tekeminen innostaa ihmisiä”, Päivi Lemmetyinen kuvaa.
Ensimmäisinä kylätaloon porhaltavat liperiläiset käsityöharrastajat Aila Kärki, Marjukka Hyttinen ja Hilkka Lihavainen. Heille taitopaja tarjoaa ennen kaikkea sosiaalista kanssakäymistä ja uuden oppimista.
”Tulee lähdettyä liikkeelle”, sanoo eläkeläinen Aila Kärki ja näyttää kotona viimeistelemäänsä pyöreätä mattoa.
”Käytin siihen vanhat verhot ja huomasin, että sehän sopii vessanmatoksi.”
Pian pitkä pöytä täyttyy rupattelevista naisista ja käsityötarvikkeista. Päivi alkaa esitellä mallisormikasta.
”Tällä tekniikalla joustava sormikas syntyy nopeasti. Mallin on uusimaalainen Marjo Vainio muokannut islantilaisesta neulekirjasta”, hän esittelee.
Silmukoiden teossa auttaa Laura Palm, jolle työpaikka Taito-yhdistyksessä olisi valmistumisen jälkeen unelmallinen.
Kyläyhdistysaktiivi Paula Koikkalainen ehdottaa iltakurssia huovutetuista helmistä. ”Silloin mukaan pääsevät työssäkäyvätkin, ja helmet ovat olleet suosittuja.”
Anneli Soininen puolestaan on innostunut neulalla kintaiden tekemisestä, kun oppi tekniikan syksyllä pajassa.
”Elokuvia pystyn katselemaan samalla, kun teen, kunhan yksi silmä on aina lapasessa”, Soininen sanoo.
Hän on tyytyväinen siihen, että Taitobussilla harrastus tulee lähelle kotia.
Ohjaaja Lemmetyinen alkaa keittää kahvia ja hehkuttaa, miten hienolta tuntui, kun Taitobussi pääsi loppusuoralle maaseutuverkoston palkintojen jaossa viime vuoden lopulla.
”Kulttuuriosiossa oli yli 200 ehdokasta, joten olemme onnellisia saamastamme tunnustuksesta.”
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
