Tulppion männiköt uudistuvat luontaisesti
SAVUKOSKI
Jäämereltä karannut loppusyksyn puhuri tuulettaa Korvatunturin kupeita, pian männynkävyt ropisevat jäkälämattoon Nuorttikairan metsissä ja Tulppiossa. Kuution kokoiset aihkit huojahtelevat puuskien voimasta Ainijärven entiselle rajavartioasemalle johtavan soratien varressa.
Kyörtesselässä kasvavat jyhkeät siemenpuut on leimattu Metsähallituksen leimalla vähän ennen Iso-Samperin eli Kemiyhtiön metsäpäällikkö Hugo Richard Sandbergin johtaman konesavotan alkamista vuonna 1912. Kylestyneet leimat ovat säilyneet monissa puissa yhä tunnistettavina.
”Puilla on ikää 250–300 vuotta, läpimittaa 37–40 senttiä. Tämän ikäluokan petäjät ovat varmasti vanhaa ja suojeltua metsää. Mutta satavuotias metsä on meillä vasta nuorta metsää”, vertailee Metsähallituksen tiimiesimies Jari Kantia Savukoskelta.
Kantian mielestä luontainen uudistaminen on hyvä uudistamismenetelmä etenkin Itä-Lapin äärevissä olosuhteissa, ja onhan siemenpuiden tarjoama paikallinen perimä parasta, lisäksi menetelmä on edullinen.
”Mutta joskus saattaa tulla pitkiäkin jaksoja, ettei taimettumista vain tapahdu.”
Kantia muistaa 1980-luvun muustakin kuin Lapin jäkäliköt saastuttaneesta Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta tai Itä-Lapin metsiä uhanneesta rikkilaskeumasta.
”Silloin oli koleita kesiä, jolloin lämpösummat vajosivat 600–700 yksikön välille. Toisin on nyt, viime kesänä Savukosken pohjoisosissakin lämpösumman kertymässä päästiin yli tuhanteen yksikköön.”
Kuuluisina 1930-luvun lämpiminä kesinä kasvukauden lämpösummat olivat itse asiassa matalammat kuin 2000-luvun kesinä.
”Luonto on antanut anteeksi meidän metsämiesten pahoja töitä, luontaista taimikkoa on noussut esille runsaasti viime vuosina”, Kantia lohkaisee.
Käytännössä kuivia ja karuja kankaita ei juuri muokata Itä-Lapissa. Kuivahkon kankaan karumman pään jäkälämailla piilottelee se häilyvä raja, mistä Metsähallitus ja paliskunnat vääntävät toisinaan kättä.
”Toisaalta tekisi mieli muokata nämä karun tai karuhkon kankaan rehevämmät kohteet, jolloin ne taimettuisivat paremmin. Mutta on niillä arvoa jäkälälaituminakin”, alueherra myöntää.
Itä-Lapin metsätiimin ja paliskuntien välillä on syntynyt erimielisyyksiä kohteista, joita on pitänyt muokata metsälain taimettumisvaatimusten takia. Metsälain vaatima taimettumisaika oli ensin seitsemän vuotta, nykyään se on 12 vuotta.
”Kun aika oli kulumassa umpeen, eikä taimikkoa vieläkään näkynyt, kohteita muokattiin, jotta taimettuminen lähtisi käyntiin ja sanktioilta vältyttäisiin.”
Kantia sanoo, että lähes kaikki leimikot käydään läpi paliskuntien kanssa, käytäntö on ollut voimassa ainakin 15 vuoden ajan.
”Kartoissa näkyivät myös maanmuokkaukset, mutta ne oli merkitty koodilla. Silloin saattoi tulla äkäistä palautetta, että liian jäkäläistä aluetta on menty muokkaamaan. Nykyisin paliskunnille toimitetaan erikseen myös maanmuokkauskartat.”
Uudesta metsälaista poistuu vanhan lain vaatimus uudistamisen vähimmäisläpimitasta.
”En tiedä, miten tuo säädös vaikuttaa meidän toimintaamme. Se on rehellisesti sanottuna näin. Päätöksiä ei ole tehty, eikä linjauksia annettu.”
Tähän saakka Itä-Lapin metsätiimi on käyttänyt uudistuksissa nykyisiä läpimittavaatimuksia, varsinkin huonolaatuisia viljelykohteita on uudistettu läpimittavaatimuksen alarajoilla.
”Talon sisäisenä ohjeena on arvokasvun odottaminen. Järeys on pyritty nostamaan isommaksi, jos metsä on hyvälaatuinen.”
Kantia sanoo, että uudistamisen läpimittaluokan nostaminen 23 senttimetristä ylöspäin ei käy yksiin metsäopin korkomatematiikan kanssa. Mitä isompi korko on, sitä nopeammin metsä kannattaa uudistaa.
”Vaikka tukin järeyteen yritetään syöttää isompaa arvoa puun läpimittaluokan kasvaessa, korko on silti niin ratkaiseva, että kannattavuus ei hevin nouse metsää järeämmäksi kasvattamalla.”
Metsähallitus suuntaa hakkuita etenkin kuitupitoisiin kohteisiin, sillä tukin kysyntä on heikentynyt oleellisesti.
”Onneksi Pölkky on tasainen ostaja, meidän tiimin alueelta tukit toimitetaan valtaosin heille. Keiteleen suunnitelmat Kemijärvelle tulosta ovat tervetulleita.”
Kantian pihkaiseen sieluun koskee, jos pikkutukit jouduttaisiin myymään kuituna. Samoin, jos kuitupuu pitäisi polttaa, että siitä saisi paremman hinnan.
”Jos Soklin fosforikaivos perustetaan tähän lähistölle, saattaa energiapuun tarve nousta voimakkaasti. Niin kävi Sodankylän Kevitsassa, jossa energiapuuta poltetaan kaivoksen lämpölaitoksella.”
KARI LINDHOLM
Luonto on
antanut
anteeksi meidän metsämiesten
pahoja töitä,
luontaista taimikkoa
on noussut
esille runsaasti
viime vuosina.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
