vierasyliö Valtion rooli tulevaisuuden taloudessa

Valtion roolia taloudessa, mukaan lukien ihmisten arkeen ulottuvissa toimissa, on väitetty liian suureksi. Sekä valtion menojen että sääntelyn katsotaan olevan liian korkealla tasolla.

Toisaalta vuoden 2008

finanssikriisi synnytti tarpeen lisätä raha- ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyä suurelta osin myös EU-maiden yhteisesti koordinoimin keinoin. Myös

liberalistisesta politiikasta syytetty IMF on nyt taipuvainen muuttamaan talouspoliittista näkökantaansa siten, että valtiolla olisi taloudessa aiempaa hieman merkittävämpi rooli.

Valtion roolia taloudessa onkin tarpeen pohtia perusteellisemmin ainakin kahdesta

syystä.

Ensinnäkin, talouskriiseihin varautumisen ja kriisien estämisen lisäksi valtiolla on keskeisempi rooli kasvun edellytysten turvaamisessa ja luomisessa. Toiseksi, keskustelun ei tulisi polarisoitua markkinatalouden ja valtiokapitalismin vastakkainasetteluksi, koska moni tärkeä asia jäisi silloin huomioimatta.

Suomalaisilla on tässä keskustelussa erityisasema ja

annettavaa muille Euroopan maille, ovathan Suomi ja Pohjoismaat tunnettuja osaamisestaan yhdistää voimakas valtio yksilöiden autonomiaan ja

yritysten innovointikykyyn.

Suomalaiset arvostavat hyvinvointivaltiota ja kannattavat

tulojen uudelleenjakopolitiikkaa.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan tuoreessa selvityksessä keväällä 2014 kysyttiin kansalaisten mielipidettä hyvinvointivaltiosta. Peräti 76 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että ”vaikka hyvän sosiaaliturvan ja muiden julkisten palvelujen ylläpitäminen maksaa paljon, suomalainen hyvinvointivaltio

on aina hintansa arvoinen”. Vain 11 prosenttia oli eri mieltä.

Vastausjakauma on viime vuodet pysynyt jotakuinkin

samana. Tulosta tukee European Social Surveyn kattava ja vuodet 2002–2012 käsittävä

aineisto, jonka mukaan suomalaisista 69–76 prosenttia on samaa mieltä väitteen ”hallituksen tulisi pienentää tuloeroja” kanssa.

Evan selvitys osoittaa, että

kansalaiset uskovat myös markkinoihin ja vapaaseen

kilpailuun; kansalaisten mielestä vapaa kilpailu markkinoilla on kansalaisten etu ja tehokkuuden ja hintojen alenemisen

tae.

Mutta samanaikaisesti

suomalaiset katsovat, että sekä markkinavoimat, sääntely

ja byrokratia ohjaavat liiaksi yhteiskunnan päätöksentekoa ja yksilöiden elämää. Evan tutkimuspäällikön Ilkka Haaviston kirjoittamassa raportissa

todetaan osuvasti, että kyselyn

vastaukset eivät kerro, millä suomalaiset korvaisivat

markkinoiden, sääntelyn ja

byrokratian liian suuren roolin.

Usko hyvinvointivaltioon, markkinoiden kykyyn tehostaa

tuotantoa ja toive sääntelyn ja byrokratian vähentämisestä ovat kuitenkin yhteen sovitettavissa keskenään ja kasvutavoitteen kanssa oikein valitulla politiikalla.

Sekä Pariisissa että Harvardissa taloustieteen professorina

toimiva Philippe Aghion hahmottelee tällaista politiikkaa Euroopalle ja tiivistää valtion roolin lausahdukseen ”ei

vähempää, mutta eri tavalla”. Hahmotelmaa kannattaa katsoa tarkemmin.

Valtion keskeiset tehtävät ovat innovaatioihin perustuvan

kasvun tukeminen ja yhteiskuntasopimuksen turvaaminen.

Innovaatioihin perustuva kasvu edellyttää hyvää koulutusjärjestelmää ja kasvualat ja -sektorit tunnistavaa talous- ja kehittämispolitiikkaa. Suomen talouspolitiikassa ja talousasiantuntijoiden politiikkasuosituksissa on paljon tällaista ajattelua. Sen sijaan yhteiskuntasopimuksen suhteen on toivomisen varaa.

Yhteiskuntasopimuksen

turvaamisella Aghion tarkoittaa

valtion investointeja luottamukseen – sekä ihmisten väliseen luottamukseen että kansalaisten ja instituutioiden väliseen luottamukseen.

Yhteiskunta- ja taloustieteellinen tutkimus on tuottanut

vankkaa näyttöä, että luottamus vaikuttaa positiivisesti rahoitusmarkkinoiden kehittymiseen, yrittäjyyteen, yhteistyöhön

sekä innovaatioihin ja talouskasvuun.

Vaikka osa luottamuksesta

selittyy satojen vuosien aikana

syntyneellä kulttuurilla, osa perheissä ja kouluissa tapahtuvalla kasvatuksella, myös

valtiolle jää oma roolinsa. Sen tulisi vähentää ja järkiperäistää sääntelyä ja byrokratiaa, suosia

uusien sosiaalisten toimijoiden

syntymistä ja valtion ohjauksesta vapaita neuvotteluita,

pitää huolta kansalaisten tasavertaisuudesta ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta sekä työpaikkojen ilmapiiristä.

Luottamusta synnyttävien ja ylläpitävien tehtävien hoitoa ei ole perinteisesti yhdistetty valtion rooliin ja talouspolitiikkaan. Siksi poliittinen kulttuuri on ohjannut poliitikot ennemminkin puhumaan luottamuksesta kuin toteuttamaan toimia sen edistämiseksi.

Tässä on itse asiassa sosiaalinen tilaus: juuri luottamus

voisi olla avain vastattaessa

Evan kyselyssä ilmenneeseen

dilemmaan: kuinka sovittaa

yhteen hyvinvointivaltio, markkinoiden tehokkuus, sääntelyn ja vähentäminen ja innovatiivinen kasvupolitiikka?

Kesäkuun minihallitusneuvottelut ovat tilaisuus politiikan terävöittämiselle ja syksyllä 2013 luodun kriisitietoisuuden aiheuttaman ylivarovaisuuden purkamiselle.

Kaikkia kansalaisia koskevat tiukat päätökset on tehty ja

katseet tulisi kääntää tulevaisuuteen. Valtion tulisi terävöittää kasvupolitiikkaansa sekä ottaa roolinsa myös yhteiskuntasopimuksen turvaajana.

Kaikki kansalaiset tulisi

huomioida myös tiukkojen päätösten jälkihoidossa.

TIMO TAMMI

Kirjoittaja toimii yliopisto-

lehtorina Itä-Suomen yliopiston kauppatieteiden laitoksella.

Avaa artikkelin PDF